Näin viime yönä unta, että tapasin trendikkään aikakausilehden päätoimittajan. Hän kehui blogiani vuolaasti ja tunsin olevani mahtava tyyppi. Todellinen kirjallinen lahjakkuus. Unessa olin aivain innoissani. Näin jo silmissäni kuinka lehdesssä siteerattiin blogiani. Yhtä-äkkiä päätoimittaja ilmoittikin tylysti, että he eivät voi slaidata (en tod. tiedä mitä tuo sana tarkoittaa) blogiani, koska kuulun yhteisölliseen palveluun. Olin tietenkin todella todella pettynyt. Joidenkin mielestä unet ovat  alitajunnasta nousseita ajatuksia. En tiedä haaveilenko minäkin sitten alitajuntaisesti, että blogini tulisi tunnetuksi. Saisinkohan sitten sponsoreita. Mielenkiintosta mitkäköhän saisin lahjaksi, ehkä vaakoja,mittanauhoja, keittokirjoja, vaatteita, ilmaista laihdutusneuvontaa ja tietenkin nutrifastit kuuluisivat kauppaan. Mutta olisi se lopulta vähän masentavaa, jos saisin hurjan määrän vaikka vaakoja. Omistan jo nyt kaksi vaakaa, entäs jos niitä olisi kymmenen. Kävisin sitten joka päivä kolme kertaa kymmennellä vaa'alla eli yhteensä kolmekymmentä punnitusta per päivä. Riitäisiköhän se M1- lähetteen saamiseen (lähete psykiatriseen pakkohoitoon) todennäköisesti. No vitsit vitsinä, jollekin tuo ehkä saattaa olla todellista.

 
Sain eilen illalla hirveän inspiksen, että pitää saada verkkarit heti (olen, tässä, nyt, heti, ihminen). Koska olin jo iltalääkkeet heittänyt huiviin soitin isälle, ett nyt lähdet kanssani myllyyn (kauppakeskus). Sanoin, että koko keikka vie viisi minuuttia, ilman matkoja tietty. No lopulta olin juossut hikihatussa neljän kauppan isompien kokojen osastot. Viimeisestä kaupasta sitten löytyi yhdet verkkarit ja ne sattuivat olemaan minun kokoani tai niin ainakin luulin.Niin tässä hyvä vinkki vaatevalmistajille, myös isot ihmiset liikkuvat ja haluavat käyttää mukavia vaatteita. Emme  mitään sohvaperunoita ole! En tiedä suurentavatko vaatevalmistajat sitten vain normaalit vaateet vähän isommiksi. Silloin vaateista ei kyllä mitenkään tule istuvia tai hyvän näköisä. Mutta se mikä oli mielestäni pöyristyttävää. Oli se, että kaikki kaupat olivat täynnä legginssejä. Anteeksi nyt,mutta jos on vaikka kokoa 56 niin lengginssit kyllä näyttävät karmeilta (en pidä niistä laihoillakaan ihmisillä. Enkä nyt tarkoita, että lihavien pitäisi pukeutua telttoihin, en itsekkään käytä mitään kaapuja. Saahan ne makkarat näkyäkkin,mutta legginsit on jo kyllä täysin armottomat. Joku varmasti nyt loukkaantuu ja suuttuu tästä kommentista, mutta se on vain minun mielipiteeni. Kai minua kohta syytetään lihavuusrasismista. Anteeksi pyyntö niille ihmisille joiden kaapit pursuavat lengginssejä tai piru vieköön, minähän en mielipidettäni pyydä anteeksi. Niin ne verkkarit, jotka sitten ostin olivat tietty pienet. Olin joko arvionut kokoni täysin väärin, luulen olevani pienempi kuin olen tai sitten ne verskat olivat jonkinlainen verkkarilegginssi sekasikiö. 
 
Menin tänään palauttaman verkkarilegginssejäni kauppaan, homma hoitui ihan ok, sain rahani takaisin. No tietenkin se raha sitten alkoi polttelemaan taskussa. Päätin ostaa itselleni jotain muuta kivaa tilalle. Kiersin taas kaiken neljän kaupan isojen kokojen osastot ja lopulta ostin mustan hupparin. Täysin samanlaisen muuten, jonka jo omistan, mutta kokoa pienemmän. Aika masentavaa, olen ilmeisen tylsä pukeutuja. Toisaalta on hyvä omistaa tietynlaisia perusvaatteita niitä voi sitten yhdistella melkein minkä kanssa vaan. Hesarissakin ”Kysy kirstiltä palstalla” neuvoi Kirsti ostamaan muutan hyvälaatuisen perusvaatteen joita yhdistelemällä eri tavalla saa hyviä kokonaisuuksia ja vaihtelua. Tosin ostamani huppari tuskin kuuluu laadukkaisiin vaatteisiin ainakin ostopaikasta ja hinnasta päätellen, Henkkamaukka 20 euroa.
 
Kun olin jokun aikaa kierrellyt kauppakeskuksessa alkoi kylmä hiki nousta pintaan. Ajattelin aluksi, että minulla on liian paljon vaatteita päällä. Kunnes tajusin, että olin unohtanut syödä. Kello oli kuitenki jo yksi päivällä ja viimeksi olin aamulla yhdeksän aikaa juonut kaksi kuppia kahvia. Se on vaan niin friikkiä kun nälän tunnetta on tuskin ollenkaan. Niin pitää todellakin erikseen muistaa syödä kaikki tarvittavat neljä pussia per päivä. Juomiseen olen kiinnittänyt extra huomiota. Ostin eilen kaupasta jonkun vichyn tapaisen juoman, että en joisi limppari koko ajan, mutta ei sekään oikein maistu. Laskeskelin, että noin kolme litraa menee nesteitä per päivä plus ne mitä tulee ruuan mukana. Sen huomaa heti jos on juonut liian vähän, paino alkaa jumittaa nesteen poistumisen sijaan elimistö onkin alkanut kerätä nestettä. Tietty juomisessa ei saa mennä liiallisuuksiin, ettei elimistön elektrolyytti tasapaino heitä häränpyllyä. Eräs neurologi sanoi äidilleni, että ihmisen pitäisi juoda kolmekymmentä millilitraa per painokilo. Munuaiset pystyvät käsittääkseni käsittelemään nestettä noin litran tunnissa. Korjatkaa jos olen täysin väärässä.
 
Eilen oli kiva yllätys, kun sain toisen talvitakkini takaisin. Se oli ollut äidilläni hoidossa (äiti pesi ja vei korjaajalle, hyvä palvelu. En oikeesti oo vielä kolmeekymmentä) No takki oli kummasti suurentunut muutaman viikon aikana, kyllä tuollainen lisää motivaatio ja on samalla myös palkitsevaa. Soitin sitten äidilleni ”Kyllä se on kamalaa kun teillä oli mun takkini, niin se tulee ihan erilaisena takaisin” Äitini oli aivan kauhuissaain, että mitä hän nyt on tehnyt takilleni. En viitsinyt kauan sitten piinata äitä parkaani vaan kerroin asian laidan. Mutta kyllä oli pokassa pitämistä.
 
Näin myös sellaista unta viime yönä, että anoppini tahtoi alkaa lukemaan blogiani. Olin tietysti aivan kauhuissani koska olen muutaman kerran täällä parjannut häntä. Oikeati anoppini on kokonaisuutena ihan mukava, hieman tahditon vaan valitettavasti. Ehkä legendaarisin tuli kun olimme menossa naimisiin ”Ei sun ensimmäistä tyttöä olis tarvinnut naida, kenet tuot kotiin” No nykyään meillä on oikeesti ihan hyvät välit, olen oppinut jotenkin ohittamaan anopin lipsahdukset. Muistan kyllä huomautella niistä miehelleni, kun se sun äitis sanoi taas sitä ja sitä...
 
Huomenna on sitten taas painon tiputuksen määrän paljastamis päivä, jännittävää eikö? Kohta mä varmaan kerään yhtä paljon yleisöä kuin lottoarvonta lauantaisin. Tästä ei kyllä voi voittaa mitään.
No joo... sellaista läppää... huomiseen