Eilinen ila oli erityisen tuskallinen. Kävin monta kertaa katsomassa jääkaappia, mitä siellä oli. No eipä siellä kovin hääppöistä ollut. Eines hampurilaisia ja olutta. Taitaa rakas mieheni mennä ihan rappiolle, tässä dieettini aikana. Ei kovin terveellseltä näyttänyt tuo jääkaapin sisältä. Olen kyllä joskus kuullut, että kun pariskunnasta toinen laihduttaa niin toinen lihoaa  saman verran. No olisiko kuitenkin urbaanilegenda. Ehkä pitäisi saada tuo mieskin enempi, mukaan tähän ruokavalio remonttiin. Tosin ei mitään ene dieettejä hänelle, koska paino on aika normaali.

Ruokakauppoja olen kyllä vielä välttänyt. Tai no tuossa viereisessä sivassa olen käynyt, laput silmillä, mutta isompiin kauppoihin en kyllä missään nimessä mene. Siellä on kuitenkin aina jotain maistiaisia tarjolla. En nyt ajattele, että niistä tulisi kaloreita liikaa, vaan uskon, että jos sorrun kerran niin sitten alkaa lipsua homma enemmänkin käsistä.

Odottelen innostuneesti sitä hetkeä kun saan kaivaa kaapista liian pieneksi jääneet farkut. Tosin siihen taitaa vielä olla matkaa, mutta yhdet farkut ovat jo liian isot. Sekin on aika hyvä fiilis. Eikä sitä laihtumista pidäkkään mitata pelkän painon avulla. Olo tuntuu muutenkin paljon kevyemmältä. Liikkuminen on helpompaa ja tekee jopa mieli lähteä ulos kävelemään. Tai ei nyt kun kaikkialla on puolen metrin loska kerros. Niin ja parasta on, että vasen polveni ei enää ole niin tuskallisen kipeä. Siinä on vanha vamma, joka tietysti alkoi oireilemaan ihan tosissaan kun painoa alkoi olla sen verran. Pahimmassa vaiheessa en pystynyt kävelemään ilman kyynärsauvoja. Ehkä se tullaan vielä tulevaisuudessa leikkaamaan. 

On mahtavaa kun on saanut niin paljon tukea ja kannustusa kaikilta ihmisiltä siitä on todella paljon hyötyä. Kiitos taas kerran kaikille teille jotka ovat myös kannustaneet minua. Erityiskiitos menee vanhempilleni. Tosin äitini kyllä hössöttää liikaa. Kohtelee minua välillä kuin lasta. Mutta sain terapeutiltani erityisen metodin "kouluttaa" äitiäni. Aina kun hän alkaa puhumaan minulle, kuin lapselle, jolla ei ole aivoja. Alan puhumaan sinivalaista "Tiesitkö äitä, että sinivalaat ovat kaksi metriä pitkiä ja painavat monta tonnia" Delfiineistä voisi myös puhua =) No homman tarkoitus on koulia äitini siihen todellisuuteen, että olen kohta kolmekymmentä ja osaan huolehtia itsestäni.

Huomenna on taas sitten jännä päivä  tippuneiden kilojen paljastus. No ehkä se  ei oikeesti ole kovin jännää. Huomiseen!