Yö meni tuossa mukavan rauhallisesti nukkuen, mutta aamulla se sitten alkoi. Päivä on tässä mukavasti mennyt vessassa juosten, mutta parempi kai näin. Tänä aamuna oli paino tippunut vähäsen eilisestä, mikä ihan positiivista, mutta en oikein osaa iloita siitä kun olisin toivonut suurempaa tiputusta. Tuo ensimmäisen viikon pudotus vaan oli niin maksimaalinen, että sitä aina toivoisi sitten samaa. Se on vähän alkanut ahdistaa, että mietin koko ajan mitä se paino nyt huomenna mahtaa olla - pakkoajatuksia taas. Tai oikeastaan mietin, sitä että jos tällä dieetillä tippuu paino vaikka kilon viikossa. Niin mitä sitten kun siirtyy vaikka tuhannen kalorin dieettiin niini sittenhän se paino tippuaa muutaman sadan gramman viikossa. Joo ymmärrän, että tä ei voi tapahtua hetkessä. Enkä missään nimessä aio luovuttaa. Pakko nyt ottaa jostain sitä kärsivällisyyttä mitä minulla ei ole.

No onneksi torstoina on terapia, voidaan ehkä puida näitä mun pakkoajatuksia ja sitä miten niistä pääsee eroon. Käyn kognitiivisessä terapiassa, missä erilaisten harjoitusten avulla koitetaan muuttaa omia käyttäytymismallejaa. Outoa, että pystyn hallitsemaan syömiseni mutta en ajatuksiani. Pelkään sitä että jossain vaiheessa tulee turhauminen Niin, että paskat tästä ja vedän naamaani purkillisen Ben & Jerryä. Toisaalta jos niin käy. Niin mikä siitä on seuraus? Tietenkin kauhea vitutus, mutta estääkö se minua jatkamasat dieettiäni. Ei estä luultavasti sortumiset yms. muut sellaisest vain kuuluvat vähän väkisinkin laihduttamiseen. On vain pystyttävä ohittamaan ne. Sanotaahan sitä niinkin, että jos putoat hevosen selästi niin nouse uudelleen. Hmm... en nyt tiedä menikö se ihan noin mutta jotain tonne päin kuitenkin. Kaikki varmaan kuitenkin ymmärsi sen pointin. Olishan se toisaalta epäinhimillistä, jos en kertaakan tän dieetin aikana sortuisi. Jos vielä kirjoitan tästä sortumisesta niin saatan kohta oikeesti sortua, kun olen niin hyvin perustellut sen tähän, että se ei haittaa mitään. No tuskin kuitenkaan.

Sen olen huomannut uutena sivuvaikutuksena, että on alkanut närästää. Ostin apteekista megapaketin Rennietä. Täytyy varmaan pyytää lääkäriltä joku vatsansuojalääke, voisi olla kätevämpi kun jatkuvat Rennien napostelu. Toisaalta jos syö rennietä niin on ainakin jotain pureskeltavaa - ihan oikeesti. olen jopa ruvennut nauttimaan aamuisesta D-vitamiini pilleristä, koska se paistuu ihan karkille. Pienet on ne laihduttajan ilot. 

No ei kyllä toi kymmenen kiloa on ruvennut tuntumaan. Hetki sitten jouduin menemään sängylle makaamaan, että sain lemppi farkkuni kiinni siis pesun jälkeen. Nyt tänä aamuna myös pesun jälkeen menivät ihan hupsista vaan päälle. Kylllä oli mukava tunne. Paidoistakin on huomannut, että osa on selkeesti löysempiä kuin ennen. Odotan sitä innolla, kun saan mennä kauppaan ostamaan uudet pienemmät housut. Siihen tosin varmasti menee vielä hetki, mutta on mukava haaveilla siitä. Paitoja ei kyllä tarvi ostaa pitkään aikaan uusia, koska suurin osa paidostani on sellaisia, että ei haittaa vaikka vähän roikkuisivatkin.

Niin ja tänään olen ollut vähän ahkerampi tuon liikkumisenkn suhteen. Kävin ensiksi äidin ja hänen koiransa kanssa lenkillä ja sitten vielä omien koirien kanssa lenkillä. Ei  ne tietenkään mitään maratooneja ollut mutta plus 100% viimeaikaiseen liikuntaan. Huomen aamullakin kai olisi koiralenkki, kun mies ei ehdi niitä viemään. Aion kyllä jotenkin lusmuta siitä. Tietenkään koiria ei jätetä viemättä. Mutta koska olen niin hyvä luikertelmaan epämukavista asoista pois niin enköhän tässäkin jotenkin onnistu. Ennen kyllä pidin koiralenkeistä, mutta jotenkin sairastumisen (siis psyykkisen) niistä on tullut inhottavia. Ehkä se johtuu yleisestä lähtemisen vaikeudesta. Se on jännä ristiriita, ei halua olla kotona, mutta ei kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään. Varmaan tosin masentuneen ihmisen perusongelma. Noo pikkuhiljaa vaan niin hyvää tulee - tosin ei mulla edelleenkään ole sitä kärsivällisyyttä . Olen tässä nyt kaikki heti - ihminen. Mutta nyt tämä täsä ja nyt menee syömään täyteläistä suklaata, jonka nimi kyllä herjaa suklaata.

Huomiseen ja pitäkää peukkuja, että huomen aamulla vaaka näyttää sille mukavasti vähemmän.