Tietokoneemme joutui eilen hyökkäyksen kohteeksi. Oli ilmeisesti yhden napin painaluksen päässä, että koneemme ei joutunut viruksen kynsiin. Eli se siitä kallliista virustorjunta ohjelmasta. Täytyi tulla blogia päivittämään äidin ja isän luokse. Tietenkin äiti oli juuri tänään leiponut pullaa. Arvaatkaa vaan tuoksuuko tuore pulla hyvälle. Klassikko yhdistelmähän on kylmä maito ja lämmin pulla. No pitää viisi viikko pitää vielä sinnitellä, ehkä sitten voin suoda itselleni jonkin pullan joskus. Parempi kuitenkin valita peruspullaa rasvaisen viinerin sijaa. Selviää paljon pienimmillä kaloreilla.
Päätimme mieheni kanssa tehdä ekoteon. Aiomme luopua autostamma kokonaan. Ne jotka tuntevat meidät, suhtautuvat varmasti tähän hankkeeseen hyvinkin skeptisesti. Olemmehan tunnetusti hyvin laiskoja joukkkoliikeenteen käyttäjiä ja vielä huonompia kävelemäänt tai pyöräilemään. On ollut vaan niin itsestäänselvää, istahtaa autoon ja lähteä liikkeella. Myönnän käymmä jopa Turun keskustassa auton kanssa (sarjassa todella noloja tunnustuksia) Meiltä siis kävelee 10-15 minuuttia torille. No ehkä jopa alle kymmenen minsaa jos kävelee reippaasti. Kaikki palvelut ovat lähellä. Ennen auton pitäminen oli perusteltua, koska tarvitsin työssäni autoa välttämättä. Nyt kun työhönpaluuni ei ole mitenkään ajankohtaista lähitulevaisuudessakin, niin ei auton pitämiselle ole mitään järjellisä perusteita. Autosta luopuminen on myös laihdutusteko. Kun on pakko kävellä niin saa väkisinkin liikuntaa. Kolmaskin hyöty autosta luopumisessa on. Nimittäin raha, auton pitäminen on aivan törkeän kallista. Bensaan uppoaa jo toista sataa euroa kuussa. Miettikää pitä kaikkea kivaa sillä rahalla voisi tehdä. Sitten päälle vielä vakuutukset, huollot, lista on loputon.
Ruokavalioon on jo tottunut aika mukavasti, kunhan muistaa pitää syömisvälit säännöllisinä, ei nälkä pääse pahemmin iskemään. Energiaakin tuntuu olevan yllättävän paljon vaikka päivän keskimääräinen kalorin saati on vain 500 kilokaloria. Pieniä haittoja on tuki tullut ilmi, kuten närästys joka kiusaa heti jos on juonut kahvia. Toinen on se, että iho ruvennut kuivumaan, varsinkin kädet ovat rutikuivat. Olen myös huomannut, että palelen tavallista enemmän. Ehkä oudoin haittavaikutus on se, että olen ruvennut heräilemään öisin, poikkeuksetta noin kello kolme. Yleensä kyllä on pissahätä, että herääminen on varmasti runsaasta juomisesta. Yleensä ihminen kuitenkin käy vessassa ja menee nukkumaan. Niin minäpäs herään oikein kunnolla, käyn tupakalla (todella keskellä yötä) ja ihmettelen maailman menoa. Enää en käy vaa’alla niin kuin aikaisemmin. Seuraavan kerran herään sitten viimeistään kello seitsämän, riippumatta siitä mihin aikaan olen mennyt nukkumaan. Enkä todellakaan ikinä ole ollut mikään aamuvirkkku. Päinvastoin miehelläni on mennyt puoli aamua, kun hän on koittanut reipiä minua sängystä ylös. Nyt tilanne on vähän toisinpäin. Ihan varmasti en voi sanoa johtuuko heräämiset dieetistä vai psyykkisestä tilanteestani. En siis nyt voi mitenkään poikkeavan huonosti, mutta sairasteluni aikoina on kyllä esiintynyt samanlaista heräämistä. Siinä kasassa lääkkeitä jotka illalla nappaan on kyllä niin paljon väsyttäviä, sekä unta parantavia lääkkeitä, että niiden kanssa ei kyllä pitäisi herätä. No kohta on lääkäri aika niin konsultoin sitten häntä.
Olen muuten ruvennut villeimissä unelmissani kuvittelmaan, että jos jatkaisin tätä eneilyä vielä kahdeksan viikkoa, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan on tarkoitus jatkaa neljä viikkoa. Nyt varmasti olisi järkevää ajatella, että katsotaan tilannetta sitten neljän viikon päästä. Mutta, kun ene kertakaikkiaan pysty sellaiseen ajatteluun. Olen ihminen jolle ei ole suotu rahtuakaan pitkäjänteisyyttä eikä kärsivällisyystä. Sen huomaa myös siinä, että käyn joka aamu vaa’alla plus illalla. Sitten illalla mietin sängyssä, että kuika paljonhan se vaaka mahtaa näyttää. Kaikki järkevät ihmiset kävisivät vaa’alla kerran viikossa. Mutta minä olen virallisesti diagnosoitu hullu, joten voin aina vedota siihen! Näppärää eikö? En nyt ole ihan tosissani vain tällä tavalla selvennykseksi, jos joku ei ymmärrä huumoria. Tai sitten huumorini on niin outoa, että sitä ei voi ymmärtää. No aivan sama asia kuitenkin varmasti tuli selväksi.
[i]Näkemisiin!