tiistai, 8. kesäkuu 2010

Takaisin ruotuun!

 Siitä on ikuisuus kun olen tänne mitään päivitellyt. Tuli ehkä tietokoneähky tai jotain sellaista. Mutta siis olen elellyt normaalilla ruualla, tässä jo...ööö... no jonkin aikaa siis. Painoa taitaa olla tällä hetkellä vähän enemmän kuin silloin kun lopetin eneilyn. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, koska tässä on ollut niin paljon kaikkea, että en ole jaksanut, ehtinyt, enkä viitsinyt seurata tarkkaan mitä syön.

Siis juu ene kyllä toi mukanaan pysyviä muutoksia ruokavalioon. Hesellä olen tainut käydä kerran ja kerran söin pitsan, tuosta alakerran kebap paikasta. Eikä ihan oikeesti ollut kovin hyvää. Olemme myös ruvenneet mieheni kanssa laittamaan ruokaa. Yleensä tehdään parin päivä sastsi kerrallaan. Niin ja kasviksia niitä on joka ruuassa reilusti mukana. Lihansyönti on tässä perheessä vähentenyt kyllä tosi radikaalisti. Perunaa ei paljonkaan syödä, mutta pastaa ja riisiä kyllä niistä aina täysjyväversiot. Löysin maailman parasta luomutäysjyväpastaa stockalta. On kyllä vähän kalliimpaa kuin perus makaronit, mutta on käsittämättömän hyvää. Outoa kyllä sitä tulee syötyä myös selkeesti vähemmän kuin tavallista pastaa.

Tänään ruokalistalla on aasialaishenkinen linssikasvispossupata riisin kera. Otin perusohjeen netistä ja vähän soveltin lisää. Tosi hyvää kyllä on. Niin ja painonvartijoiden keittokirja jonka sain on ollut todella kovassa käytössä. Siinä on paljon itämaisia ruokaohjeita kevennettyinä versioina. Olen varmaan kohta tehnyt koko kirjan läpi, eikä yhtään huonoa ohjetta ole vielä tullut.

Ruokavalio on myös tuonut merkittävän säästön ruokakuluissa, vaikka ei kyllä hirvittävästi hintoja tuijotella. Mutta kun ei osteta mitään valmista eikä oikeastaan puolivalmisteitakaa niin kyllähän se tuntuu. Kasvikset ovat varsinkin nyt kesällä mukavan edullisia. Kohta alkaa kyllä perunakausi kun tulee uusia perunoita, niitä tulee syötyä. Niin ja tuoreita mansikoita kyllä torilla kuulemma jo on, mutta ei vielä ole raaskinut ostaa.

Välillä tietysti turhautuu täysin, kun tuntuu, että ruuanlaittoon mene niin järjettömästi aikaa. Vaikka todellisuudessa eihän siihen edes mene, mutta jos ennen tuli tehtyä hyvin satunnaisesti ruokaa niin siihen nähdän kyllä.

Se on kyllä tunnustettava, että vähän on tullut tässä mässäiltyä. Mutta kuten aina siihen on hyvä syy (lue tekosyy) kärsin kolme viikkoa järjettömästä päänsärystä niin sen verukkeella on tullut jätskiä syötyä ja muutakin pullaa. Tänään on sitten tälläinen ruotuun palatuspäivä. Korkkasin fillarikauden ja yllätyin positiivisesti, että pyöräily sujuikin aika kivuttomasti. Oli jopa lähes mukavaa. Tosin kun pääsee perille niin pitää vartti seistä puskassa pyyhkimässä hikeä, pieni miinuspuoli. Mutta todella hyvä syy ( lue taas tekosyy) mennä ostamaan t-paitoja lisää, koska nyt joutuu usein vaihtamaan paitaa kun hikoilee kuin sieni. Selittäkää tämä sitten vielä kirstunvartijallekkin on aika tiukka tyyppi nimittäin.

Mutta tälläistä nyt varmasti tulee taas päiviteltyä useammin, kun kerran alkuun pääsi.

Pusuja!

 

perjantai, 23. huhtikuu 2010

Virusturva kunnossa!

 Kidutusta on tosiaan enää kaksi päivää jäljellä. Käytännössä siis huominen sunnuntai ja maanantaista kai osa? Eli siis oikeesti vain yksi päivä. Minullahan tunnetusti menee nuo päivät aika sekaisin. Tuskin sitä vielä ensi viikolla pääsee ihan täysin normaalisti syömään siis dieetti normaalisti. Ei varmasti kannata mitään kovin voimakkaita ruokia syödä, kuten ruisleipää tai no ehkä sitä aika pian kuitenkin. Halajan sitä kuin hullu puuroa!

 
Tänään maiston voileipäkinkkua ja se maistui niiiin hyvältä. Yleensä en ole pahemmin perustanut sen mausta. Kävin tässä sitten pitkin iltaa napsimassa aina siivun. On vaan niin ihanaa saada muista makuja kuin nutrifastin kolme vaihtoehtoa. Makuja taitaa olla enemmänkin, mutta ainakaan siinä apteekissa mistä, olen niitä ostanut ei ole kuin neljää vaihtoehtoa. Se yksi maku on metsämarja ja niinkuin varmasti olen aikaisemminkin kirjoittanut, se maistuu esanssilta ja hammastahnalta. Pitäisiköhän laittaa nutrifastille palautetta. Oikeammin Leirakselle, se taitaa olla virallinen valmistaja.
 
Tällä hetkellä kuuminta hottia ovat myös omenat. En olisi ikinä uskonut, että omena voi maistua niin hyvälle. Olen vähän kuin pieni lapsi, joka pikkuhiljaa saa maistaa uusia makuja. Tosin teen homman nopeutetussa tahdissa. Olen myös koko päivän selannut painonvartijoiden keittokirjoja jotka sain ja katsellut mitä kaikkia ruokia teen. Taidan ensi viikolla viihtyä hellan ääressä hyvin ahkerasti. Toivottavasti into säilyy jatkossakin. Nyt olen vielä vakaasti päättänyt, että käytän vain tuoreita vihanneksia ruokiini. Ehkä kuitenkin olisi hyvä ostaa muuta pussi pakaste vihanneksia. Ei se ruuanlaitto varmasti kuitenkaan joka päivä huvita. 
 
Olen myös päättänyt, että elämäntapa remonttiini kuuluu tupakoinnin lopetus. En todellakaan aio tehdä sitä nyt saman tien. Vaan sitten kun ruokavalion pitäminen sujuu ilman sen suurempia tuskailuja. Kaikki tietävät, että siitä ei tule mitään, jos koittaa muuttaa kaiken kerralla. Tarkoituksena on myös ruveta liikkumaan. Aluksi ajattelin toteuttaa sen hyötyliikunnan keinoin. Pistän polkupyörän kuntoon ja toteutan mahdollisimman suuren osan liikkumisesta sen kanssa. Hyvää hyötyliikuntaa on myös portaiden kävely. Asumme viidennessä kerroksessa. Ajattelin kyllä tehdä homman niin, että aluksi kävelen vaikka kolmanteen kerrokseen. Sitten kun se tuntuu hyvälle niin lisään loput kaksi kerrosta. Hiljaa hyvää tulee, varmasti hyvä ohje mihin vaan.
 
Olen myös päättänyt ostaa tehosekoittemin. Voin sitten tehdä ihania jogurtti, marja, hedelmäherkkuja. Tosin marjat ovat kyllä aivan must ihan vaan sellaisinaan. Söin tänään aamupalaksi mansikoita joiden joukossa oli hiukan vadelmia. Oli kyllä paras aamiainen ikinä. Otin nyt jo kaukaa viisaana, marjat pakkasesta jääkaappin sulamaan. Huomenna saa taas nauttia sitten marja-aamiaisen. Pistän joukkoon kyllä hiukan makeutusaineita, kun eivät ole kotimaisia marjoja. Ulkomaalaiset pakastemarjat ovat selvästi happamimpia kuin kotimaiset. Äidin pakastimen olen jo tyhjentänyt marjoista. Niitä söi hyvin ilman makeutus lisiä.
 
Voin myös aivan rehellisesti sanoa, että pitsaa tai muutakaan pikaruokaa ei tee mieli. No en ehkä enenkään ihan hirmuisesti syönyt pikaruokaa. Keskiverto ihmistä kyllä enemmän. Vaikeinta tulee varmasti hillitä suklaahimoa. Pätkis on kyllä aika hyvä siihen. Kaloreita on patukassa vain 88 ja kun sen syö hitaasti niin auttaa kyllä. Niin onhan pätkis myös aivan törkeen hyvää.
 
En ole pahemmin enen aikana käynyt ruokakaupossa. Ensi viikolla täytyy varmasti mennä. Olen varmaan kuin lapsi karkkikaupassa. Ehkä sekoan lopullisesti ja lähden sieltä kaksi kärryä täynnä tavaraa. Täytyy ottaa tuo mies mukaan, ettei homma mene överiksi. Stockan herkkuun en kyllä mene siellä on niin paljon turhia houkutuksia. Torin ja kauppahallin lisäksi täytyy kyllä käydä myös jossain supermarketissa ostamassa maitoa yms. Kauppahallikin on kyllä täynnä houkutuksia. Rakastan sitä tuoksua, joka siellä leijuu. Sitä ruisleipää muuten jonotetaan oikeasti. Vanhempanikin menevät lauantai aamulla aikaisin, että se ei ehdi kokonaan loppua.
 
Huomenna on sitten taas tiputuksen julkaisupäivä. Jännittävä odotusta, no toivottavasti se ei kuitenkaan ole elämänne suurin kohokohta. Täytyy sanoa, että sitten on varmasti hiukan tylsä elämä. Minullehan sunnuntain vaaka käynti on aina yhtä jännitystä täynnä.
 
Huomiseen!

torstai, 22. huhtikuu 2010

Vinksinvonksin

 Varmaan moni on huomannut, että Läskiseurannassa on päivämäärät vinksallaan. En oikeasti enää itsekkään tiedä, että miten ne päivä menee. Kokonaispudotuksen mielestäni päivitin viime viikon sunnuntaina tai sitten en. Olen tosi pihalla näköjään. Voisiko tästä laittaa syyn mieheni niskaan? Siinä mielessä, että olen mennyt sekaisin siksi, että en ole päässyt joka päivä kirjoittamaan blogia, koska ei ole sitä prkl virusturvaa.  No huono vitsi, enköhän ihan itse vastaa noiden päivämäärien sekasotkusta. Älkää siis katsoko niitä. Täytyy selvitellä kalenterista, että miten homma oikeasti menee. Pääasia on että paino tippuu.

Tänään meni överiksi syöminen. Söin aamupalaksi mansikoita ja sitten myöhemmin yhden banaanin. Sitten iski, perus tunnusmerkit, kylmä hiki, käsien vapina ja huono olo. Eli oli verensokerit liian alhaalla. Syy miksen syönyt nutrifasteja oli se, että suklaamaku oli loppu. Enkä vaan pystynyt aamulla syömään mitään kanakeittoa. Äiti sitten onneksi pelasti päivän ja kustansi suklaapaketin. Tuntuu aina kerta ostoksena isolta yksi paketti maksaa 24euroa ja siinä on 12 pussia. Eli käytännössä tuollainen suklaapaketti riittää noin neljäksi päiväksi, koska syön yleensä vain yhden keittopussin ja loput kolme menee sitten suklaalla. Vaikka on se aika kaukana oikeasta suklaasta jos oikein laittaa mielikuvituksen liikkeelle voi kokea häivähdyksen suklaasta.

Niin ja ehkä olen myös hiukan friikahtanut, pelkään koko ajan, että syön liikaa. Vaikka oikeasti taidan syödä liian vähän. No onneksi tämä kidutus kestää enää maanantaiseen. Kidutuksella tarkoitan sitä että pohdin koko ajan kaloreita. Totta kai niitä pitää jatkossakin laskea, mutta ainakin viimeksi sain tosi selkeät ohjeet ravitsemustädiltä. Niin olen siis käynyt siellä aikaisemminkin. Taisi olla viime kesänä, silloin kyllä hylkäsin dieetin ehkä noin viikossa. Psyykkinen vointini oli silloin kyllä aika toista luokkaa. En olisi mitenkään jaksanut keskittää ajatuksiani siihen mitä syön.

Täytyy kyllä tunnustaa, että pelottaa tuo maanantai aika paljon. Jännittää, että miten sitten jaksan miettiä kaikkia annoskokoja ja raaka-aineita, koska onhan siinä selvästi enemmän pohtimista kuin enessä. Enehän on hirmu helppoa, syöt neljä pussia päivässä ja sillä selvä. Enen aikana myös nälän tunne hävisi tosi nopeasti. Sekin varmaan palaa, kun siirtyy oikeisiin ruokiin. No sitä on sitten vain opittava sietämään. Varmasti elimistö tottuu ajan myötä oikeisiin ruokiin. Tosin mahalaukkuni on varmasti pienentynyt tosi paljon enen aikana. Tyksin ravitsemusterapeutti sanoi, että mahalaukku venyy helposti kahden litran kokoiseksi. Sellainen vetää jo aika paljon ruokaa. En mitenkään pidä mahdottomana, että oma mahalaukkuni ei olisi ollut tuota suuruusluokkaa. Lihavuusleikkaus on tuossakin suhteessa hurja, yleensä mahalaukku pienennetään niin, että tilaa jää noin 0,5-1 dl.

Olen miettinyt painonvartijoihinkin menoa, mutta ei se oikein taida olla minun juttuni. Sain kyllä kaksi loistavaa painonvartijoiden keittokirjaa. Ohjeet on helppoja, klassisia ruokia on vain kevennetty. Mutta en oikein lämpene sille pistelasku hommalle. Tiedän vaan omasta lähipiiristäni yhden jojolaihduttajan joka on aina laihduttanut pisteillä. Se vahvistaa ajatustani siitä, että pisteiden laskeminen ei auta ihmistä sisäistämään oikeita annoskokoja tai ruokien terveellisyyttä. Eikä niitä pisteitä voi koko elämää laskea. Tuntuu minusta aika vaikealta tavalta tehdä pysyvä elämäntapa muutos. Voihan sitä tietysti ostaa kaupasta painonvartijoiden tuotteita missä on pojot kannessa. Ovat vaan aika kalliita verrattuina perustuotteisiin. Ajattelen, että painonvartijoiden systeemissä on tavallaan kaksinkertainen työ tehdä lopullinen elämäntapa muutos. Ensiksi opettelet laskemaan pisteitä. Sen jälkeen pitää opetella syömään oikein ilman pisteitä. Miksi ei siis opettelisi heti syömään oikein ilman välissä tapahtuvaa ”piste aikaa”? 

Tietenkään kaikilla ei varmasti ole mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutin neuvontaan. Varsikin pienemmissä kunnissa sellaista ei välttämättä edes ole. Toisaalta uskon, että ihmiset eivät edes tiedä tällaisesta mahdollisuudesta, koska eipä siitä liiaksi mainosteta. Ravitsemusterapeutille pääsyyn on myös varmasti omat kriteerinsä. Ainakin täällä Turussa tuntuu olevan sellainen kriteeri, että pitäisi olla diabeetikko. En tiedä miten minä sitten olen onnistunut sinne soluttautumaan. Ehkä hoitoalan koulutuksestani ja työkokemuksestani on tässä kohtaa hyötyä. Osaan vaatia palveluita ja myös omaiseni ovat aika aktiivisia minun hoitoni suhteen. On se sitten psyykkistä tai somaattista hoitoa.

Pitää varmaan järjestää elintarvikelakko loppumaan maanantaiksi, koska minä halun leipää. Mitä nyt olen kuullut, niin kaupan leipähyllyt ovat jo aika tyhjiä. Ihmiset on tietenkin sortuneet hamstraukseen. Niin juu voihan sitä tietty leipoa leipää ihan itsekin tai vaikka sämpylöitä ja äidin pakastimesta löytyy varmasti ruisleipää. On se kumma miten ihmiset sekoavat, kun tulee joku lakko mikä vaikuttaa ruuan saantiin. Ihmiset ovat entisajoista muuttuneet selvästi uusavuttomammiksi. Jos kaikkea ei saa kaupasta valmiina niin se on katastrofi. Harvalla tietenkään on mahdollisuutta omavaraisuuteen. Isäni vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja elivät hyvinkin omavaraisesti. Omasta pellosta tuli jauhot ja perunaakin oli sekä muita juureksia. Porstuassa oli talvisin kuulemma puolikas sika, mistä sitten käytiin tarpeen mukaan leikkaamassa pala. Aika hurjalta tuo tuntuisi nyt. Mitäköhän taloyhtiö sanoisi jos ilmoittaisi, että parvekkeellani on puolikas sika. Taitaisi olla jonkinlainen terveysriski ainakin naapureiden mielestä.

Kyllä nykyiset megasuuret automarketit kuitenkin inhottavat, mutta valitettavasti, rahaa puhuu usein kylmää kieltään, ruoka on niissä halvempaa. Teimme kyllä kerran vertailua citymarketin ja stockan ruokaosaston välillä. Katsoimme nimenomaan sellaisia perustuotteita mitä ostamme usein, kuten jogurtit, riisi, vihannekset, juusto ja leikkeleet. Niin osa oli jopa stocmannilla halvempaa. Tulos kyllä yllätti kovasti. Olen kyllä ajatellut, että tänä kesänä haen vihannekset ja juurekset torilta. Meiltä kävelee torille kymmenessä minuutissa. Ajattelin myös käyttää kauppahallin palveluita. On hauska ostaa pieniltä tuottajilta elintarvikkeita. Esimerkiksi kauppahallissa toimii eräs pieni leipomo, josta saa maailman parasta ruisleipää ja ihan kohtuullisella hinnallakin. Haaveena olisi myös suosia luomua ja lähiruokaa. Osa ostamistamme ruuista on jo luomua kuten maito. Joka muuten maistuu tosi paljon paremmalta kuin perusmaito. Haluaisin myös ostaa luomulihaa, mutta sitä on valitettavan harvoin tarjoilla ja hinta on yleensä järisyttävän korkea.

Pakkasin eilen kaikki liian suureksi jäänet housuni varastoitavaksi yhteensä kuudet housut. Olihan se kyllä aika hyvä fiilis. Äiti kyllä kysyi, että mihin minä niitä oikein säästän. Olen kuitenkin sen verran skeptinen luonteeltani, että säästän niitä siihen jos paisun takaisin. Tietenkin uskon, että en paisu, mutta takaraivossa ikävästi kuitenkin kolkuttaa sellainenkin mahdollisuus.

Jepulis nyt pitää mennä syömään, että ei jää kalorit vajaaksi tänään.

Pusuja kaikille!

 

keskiviikko, 21. huhtikuu 2010

Ei vieläkään virusturvaa...

Eipä tässä ole päässyt päivittelemään blogia, koska on edelleen tuo virusturva vähän heikossa kunnossa. Tästä huutia miehelle, no täytyy pyytää joku muu tekemään se, koska muuten se on kunnossa ehkä jouluna. Viimeistä viikkoa viedään eneilyssä, olen jo lisännyt ruokavalioon marjoja ja hedelmiä. Eli hiilareita tulee aika runsaasti. Kyllä jännittää, että lähteekö paino nousuun. Vielä ei ainakaan ole sen suuntaista tapahtunut.

Olo on todella paljon kevyempi, tänään jouduin laittamaan kihla- ja vihki sormuksen varikolle. Alkoivat olla sen verran löysät. Pelkään ,että tipahtavat vielä jonnekkin. Outo olo on kyllä kun on niitä pitänyt monta vuotta jatkuvasti. No toisaalta se on ihan positiivinen outo olo. Vaatteetkin pienentyneet mukavasti, sain vihdoin myös sopivat farkut. Ensiksi tilasin liian pienet, sitten otin yhden koon isomman, jotka olivat liian suuret. Lopulta siinä kävi niin, että tilasin numeroa pienemmät, kuin ne mitkä tilasin ensimmäisenä. Aika sekava juttu, tuntuu olevan farkuissa koot tosi paljon mallista kiinni. Pääasia on kuitenkin se, että nyt on sopivat housut, ei tarvitse kulkea verkkareissa. Siis ei verkkareissa mitään vikaa ole, mutta ei ne ihan joka paikkaan sovi. Koska myös kehittelen päässäni kaikenlaisia outoja ajatuksia. Niin mieleeni tuli, että ihmiset katsovat, että onpa läski nainen. Vielä verkkarit jalassa ei taida muunlaisia housuja saada. No kuten sanoin, niin tämä on omituisen mieleni tuotetta. Eihän sitä oikeasti voi tietää mitä ihmiset ajatteleva. Minulla on vain ollut aina tapana laittaa muiden ihmisten päähän omia ajatuksiani.

Kaipaan niin paljon oikeaa ruokaa, että millään kestäisi odottaa maanantaihin jolloin on ravitsemusterapeutti. Voi kun saisi leipää ajatelkaa, en ole kahteen kuukauteen syönyt leipää.  Tai oikeastaan mitään muutakaan ”oikeata” ruokaa. Pakko sanoa, että olen helvetin sinnikäs. Olen ehkä kerrankin elämässäni ylpeä itsestäni. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei tämä homma tähän pääty. Nythän oikeastaan alkaa vaikein osuus. Sitä paitsi talomme alakerrassa on kepab ravintoa, ei kovin hyvä juttu ajatellen laihduttamista. Pitäisiköhän käydä sanomassa, että minulle ei saa missään nimessä myydä mitään. Vaikka kuinka ulvoisin ja vinkuisin. Ei tosin varmasti menisi läpi, koska sehän tietäisi niille tappiota. Varsinkin kun ajatellaan sitä, kuinka paljon aikaisemmin tuli kannettua sinne rahaa. Luulevat varmaan, että menettäisivät hyvät asiakkaat. Eivät vielä tiedä, että ovat jo menettäneet. Kaipa sieltä voi joskus jonkun pitsan hakea. Eihän tässä mitään totaalikieltäytyjiä olla.

Vaikeinta on varmasti pitää suklaan syönti kohtuudessa. Stockan hulluilla päivillä oli taas myynnissä, Belgialaisia suklaakonvehteja kohtuulliseen hintaan. Jos jotain rakastan niin niitä. En todellakaan ostanut niitä, koska en mitenkään olisi pystynyt syömään niitä maltillisesti. Hups vaan ja olisi koko rasia hävinnyt. Hyvä puoli tässä dieetissä on tällä hetkellä se, että ei paljon kauppojen elintarvikelakko haittaa. Tosin kaipa sitä miehet ja koiratkin tarvitsevat jotain syötävää.

Sorruin tänään taas fatzeriina suklaapatukkaan, siinä on  yli kaksisataa kaloria, no oli sitten pakko jättää muu ruoka vähän vähemmällä. Muuten olisi mennyt kalorit yli sallitun. Tiedetään ei kovin järkevää. Eihän tässä kuitenkaan ole pelkistä kaloreista kyse, vaan myös ruuan ravintosisältö on huomioitava.

Tälläistä tänään, neljä päivää on vielä selvittävä. Tuntuu vuodelta, yksin en uskalla kovin paljon ruveta ruokavalio muuttamaan.

Pusuja!

lauantai, 17. huhtikuu 2010

Tavoitepainossa!!!!!!

 Tänään se pitkään tavoiteltu asia tapahtui. Saavutin sen painon, minkä olin dieetin aloituksessa laittanut tavoitteeksi. Olen todellakin hurjan ylpeä itsestäni. Tässä samalla mietin jo, että millä sitä palkitsisi itsensä. Uskon, että nyt on täysin perusteltua saada palkinto. Ehkä jaksan raahautua stockan hulluille päiville. Se ei siis ole mikään palkinto enemmänkin rangaistus. Mutta ajattelin, että sieltä voisi kodinosastolta löytää jotain kivaa. Kuten uudet hienot pussilakanat, niin minulla on aina ollut todellinen pussilakana mania. Katson, että en voi koskaan omistaa niität tarpeeksi. Myös värilliset aluslakanat ovat kovassa huudossa, koska lapsuudenkodissani ei koskaan ollut muita kuin valkoisia aluslakanoita, niin nyt sitten hamstraan senkin edestä värillisiä. Muistan kyllä kuinka katkera olin pienenä kavereilleni, kun heillä oli ihania pastellisävyisiä lakanoita. (tällä hetkellä tosin vihaan pastellisävyjä)

Olen ruvennut kovasti jännittämään normaaliini ruokavalioon siirtymistä. On ihanaa saada syödä taas oikeita ruokia, mutta jännittää, että nouseeko paino aluksi. Realististahan on, että paino muutaman kilon menee plussalle. Mielestäni ei kuitenkaan saisi mennä yhtään. Pitänee suggestoida itseään, että ei se maailmanloppu ole. No olen tunnetusti huono sietämään pettymyksiä. Kyllä tässä on matkan varrella mennyt pari päivää ihan vituiksi, kun on paino näyttänytkin plussaa. Taas tulee noita voimasanoja, mutta ne kuvaavat parhaiten sitä olotilaa. Tässähän on myös kirjoittajan vapaus, jos minua huvittaa kiroilla, niin senhän teen. Äiti kyllä varmasti soittaa ja sanoo, että kyllä sinulla oli taas niitä v-alkuisia sanoja siellä, mutta sellaisia äidit taitavat vähän kaikki olla.

Niin tänään on sitten se superjännittävä päivä, kun sisko saapuu tänne Turkuun. Kyllä jännittää siskon reaktio. Olen jo etukäteen suunnitellut, että mitä laitan päälle. Kaikki mustaa, mustahan hoikistaa tunnetusti, eikä mitään lökäpöksyjä. Niin ja tietysti control-alkkarit, että mahamakkarat pysyy kurissa. Tässähän mennään kohta petoksen puolelle, ainakin itsepetoksen.

Jos tiputus määräni laskettaisiin voipaketeissa, niin se olisi 36 voipakettia. Ajatelkaa, jos laittaisitte sellaisen voipaketti määrän pöydälle pinoon. Siitähän tulisi aikamoinen pino. En kuitenkaan oikeastaan hahmota, että mistä onko vartaloni oikeasti pienentynyt niin paljon. Tietenkin se on jakautunut koko vartalon alueella, niin eihän se niin konkreettinen muutos ole. Takapuolessa ja reisissä rasva tuntuu olevan kuin liimattu, ainakin mittanauhalla mitattuna, ei sieltä ole kovin paljon ole häipynyt. Tietty juu housut ovat  jääneet isoiksi, sehän on todella hyvä mittari. No koska, olen minä tarvitsisin kuitenkin konkreettista todistetta.

Mutta nyt potkimaan tuohon mieheen liikettä, pitää päästä palkitsemaan itseäni!