Päivä alkoi hyvin dramaattisesti, jouduin soittamaan ambulanssin ystävälleni. Onneksi nyt viime tiedon mukaan kaikki on kuitenkin kunnossa. Tapahtuma toi taas esille elämän yllätyksellisyyden. Sitä on niin tottunut kulkemaan samoja polkuja pitkin. Itsensä tuudittaa siihen uskoon, että on jotenkin voittamaton, eikä itselleen voi koskaan sattua mitään pahaa. Mutta kun lähellä sitten tapahtuu. Laittaa se väkisinkin miettimään omaa elämäänsä. Kuinka paljon sitä elää miettien tulevaisuuden huolia tai menneiden murheita. Harvoin sitä huomaa, että elämä on juuri tässä nyt. Kuinka usein siirrämme asiat huomiselle tai ylihuomiselle. Kuten minä tänään siivouksen =) Mutta samalla tavalla olen lykännyt laihduttamista. On löytynyt aina lukuisia tekosyitä jonka verokkeella olen sitä siirtänyt. Kuten joulu on juuri tulossa, ystävän syntymäpäivät, ravintola illallinen tms. Eihän näistä mikään ole esteenä laihduttamiselle. Ei jouluna tarvi syödä niin paljon, että housut poksahtavat auki ja ravintolassakin voi syödä kevyesti. Asioiden siirtäminen aiheuttaa myös ahdistusta. Ihan varmasti jokainen miettii joskus ahdistuneena tekemättömiä tehtäviä. Nauttikaamme siis tästä hetkestä.

Päivän dramaattisen alun lisäksi päivä alkoi muutenkin nurinkurisesti. Nimittäin suklaan makuinen nutrifast oli loppunut. Siitä on tässä parissa viikossa tullut ehdoton aamurituaalini, suklaata aamulla. Nam. Korviikeksi jouduin syömään jotain marjahässäkkää joka maistui lähinnä esanssilta ja hammastahnalta. Se on jännää, että "tavallista" ruokaa ei oikeastaan enää edes tee mieli. Tai no ei nyt valehdella, kyllä kun telkkarista tuli tänään mäkkärin hamppari mainos, jossa pekonit tirskuivat rasvaa välissä niin kyllä teki mieli. Mutta se on sittenkin aivan eri asia syödä sellainen kuin se että sitä tekee mieli. Ihmisellähän on mielihaluja vaikka millaisia eikä niitä kaikkia toteuteta. 

Jepulis nyt kuului mikron nälkää herättävä piippaus. Ruokalistalla puutarhurin peruna- kasviskeitto.