Viime viikon huipan pudotuksen jälkeen oli tänä aamuna aika shokki, kun painosta ei ollutkaan tippunut kuin 400 grammaa. Hetken aikaa olin aivan lukossa, kävin vaa`alla varmaan viisi kertaa. Ei voi olla totta näin vähän!  Ajattelin jo että kyllä on paska dieetti, kannattaako tätä nyt jatkaa jne... No tämä oli siis vain alkushokkia, kun rauhoitin ymmärsin, että tuo vaivaiset 400grammaa olikin oikeastaan mahtavat 400grammaa. Sehän on päivätiputuksena sekin aika epäluonnollinen. Tietenkin salaisissa mielikuvissani tuo kilo per päivä tahti olisi saanut jatkua. Nyt kyllä jännitän, että tuleeko viime viikon tiputuksesta osa takaisin. Kaiken järjen mukaan ei pitäisi tulla, koska syön edelleen sen 500 kaloria päivässä. Tosin nyt tuli kuukautiset sotkemaan asiaa silloinhan paino voi heitellä miten vain. Eli koitan nyt pakottaa itseni varautumaan siihen, että lähipäivinä ei paljon pudotusta tule. Järjellä ajateltuna olen jo täysin sisäistänyt homman, mutta sitten kun annan ajatuksen vapaasti vaellella. Löydän itseni taas haaveilemassa kuuden kilon viikkotiputuksesta. 

Ehkä pitäis luopua joka aamuisesta vaakakäynnistä ja kävisi tosiaankin vain kerran viikossa, viikkotuloshan se kuitenkin tärkein on. (OIkeesti käyn vaa'alla varmaan kolme kertaa päivässä, ihan vaan tarkistamassa, että en ole lihonnut. Sarjassa noloja tunnustuksia osa kaksi) Pitäisiköhän pyytää miestä kätkemään kaikki vaa'at ylikäytön vuoksi. No uskon kuitenkin, että on aika normaalia, että näin dieetin alussa. Dieetti hallitsee minua, enkä minä sitä. Kunhan aikaa menee niin ei varmasti tule käytettyä näin paljon aikaa tähän. Tosin aikaahan minulla on. 

Uteliaille ja muille vaan kiinnostuneille olen määräaikasella työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisten syiden takia. Niin siksi sitä aikaa on. Sen verran tarkennan, että minkäänlaista syömishäiriö taustaa minulla ei ole. Enkä tälläistä dieettiä syömishäiriö taustaa omaavalle henkilölle suosittelekkaan. Onhan aina vaarana, että keneltä tahansa karkaa laihduttaminen käsistä on sitten psyykkistä sairautta takana tai ei. Mutta kaikessa ei voi aina miettiä kaikkia riskejä jos niin tekisi niin moni asia jäisi tekemättä. Konsultoin kyllä omaa psykiatriani dieetin sopivuudesta, lähinnä lääkkeiden osalta, mutta kuitenkin asia oli hänelle ok. Kirjoitan tästä oikeastaan siksi, että eräs ystäväni varotteli minua kovasti anoreksiasta, olen hänen mielestään vaarallisilla vesillä. Ihan täysin en tähän hänen mielipiteeseensä yhdy, mutta varmasti ihan asiallinen varoitus. Tutkimusten mukaan ene dieettiä pidetään kyllä hyvänä alkuna painonhallintaan varsinkin vaikeasta ylipainoista kärsiville ihmisille. (Netissä luettuja tutkimuksia saattavat tietenkin olla huuhaata)

Onhan tämä iso muutos minulle, ennen saatoin syödä ja melkein söinkin joka päivä herkkuja, pullaa, suklaata, ihan mitä vain. Ja nyt yhtä-äkkiä en syökkään oikeastaan mitään. Tosin yksi ravintovalmiste maistuu suklaalla siitä onkin tullut suosikkini ko. valmisteista.Mutta todella oudosti elimistö on sopeutunut viikon aikana. Ruokaa ei oikeasaan tee edes enää mieli. Pystyn jo aivan neutraalisti katsomaan, kun muut ihmiset syövät. No joo jos joku nyt sacherkakkua edessäni söisi. Niin saattaisi pieni kuolalammikko ilmestyö pöydälle.  Nälkäkään ei oikeastaan pahemmin ole. On vain sellaista pientä nälkää ja ylensä sen tyydyttämiseksi riittää sallittu määrä ruokaa. Olen kyllä koittanut kiinnittää syömisrytmiin paljon huomiota. Pyrin syömään tasaisesti neljän tunnin välein paikasta riippumatta. Kun tauko syömisessä ei kasva liian suureksi niin ei nälkäkään pääse kasvamaan valtavaksi. Kaikkihan sen tietävät mitä kovempi nälkä niin sitä helpommin sortuu ylilyönteihin.

Olen ajatellut tulevaisuutta varten ruveta keräämään kaikkia hyviä reseptejä, jotka tietenkin ovat edullisia painonhallinan suhteen. Erityisesti kasvisruoka reseptit kiinnostavat koska niitä on tullut syötyä aivain liian vähän. Siis kasviksia ei reseptejä... surkeaa läppää nyt jo miettikää mikä on blogin taso kuukauden päästä... Pitäisi muistaa aina vaan leikata hyvät reseptit talteen. Osaan toki tehdä ruokaa ilman reseptejäkin, mutta siinä sitä helposi urautuu ja tekee aina niitä samoja ruokia. Mieheni on kyllä ottanut kaiken irti siitä, että en tällä hetkellä syö  normaalia ruokaa. Hän on innokkaasti kokkaillut itselleen sellaisia ruokia, mitä en ikinä suostuisi syömään. Tai lähinnä kyse on raaka-aineista esimerkiksi varsiselleri on sellainen, että pelkkä sen hajukin saa minut oksentamaan. Luulen kyllä, että en ole ainoa joka sitä vihaa.

Jos omaatte hyviä reseptejä niin niitä voi lähetelle osoitteeseen [email protected], Kiitoksia!