No niin vihdoinkin pääsin päivittämään blogia. Oma kone on edelleenkin vailla virusturvaa, koska tuo mies ei ole saanut tai ehtinyt päivittämään sitä. No annetaan armon käydä oikeudessa, on sentään rankka työviikko ollut. No jos miehellä on ollut rankka työviikko niin minulla, on ollut rankka laihdutusviikko. Ruokaa on tehnyt enemmän mieli kuin ikinä. Ehkä se tulee siitä, kun tietää, että on enää yksi viikko edessä.

Sopivia housuja en ole edelleenkään saanut. Ensimmäiset jotka tilasin ellokselta, olivat liian pienet. No sitten tilasin isommat. Yllätys, Yllätys ne olivat liian suuret. Nyt odottelen kolmansia housuja, jotka ovat numero pienemmät mitä ensimmäiset housut olivat, jotka olivat liian pienet. Eikö ole selkeä kuvio? Housujen koko on näköjään niin kiinni mallista. Vähän kyllä jännittää ovatko nämä kolmannet siis tulossa olevat housut sitten kuitenkin liian pienet.

No nyt mietitte miksi ihmeessä en mene kauppaan ostamaan  housuja. Ei kiitos, inhoan kaupan ahtaita sovituskoppeja. On paljon helpompaa tilailla netistä ja toiseksi housut toimitetaan Siwaan, joka on minuutin kävelymatkan päästä meiltä. Käytän myös maksutapana laskua, jolloin en joudu laittamaan rahaa kiinni housuihin, ennen kuin löydän ne jotka todella aion pitää. Luulen kyllä, että Siwan myyjät alkavat kohta pitää minua jonkinlaisena ostoholistina, kun kuljetan edestakaisin elloksen ja halenssin paketteja. Elloksella on vielä näppärä exprestoimitus  jolloin housut tulevat parissa päivässä hintaan se tekee vain 1,50 lisää. No niin nyt tämä alkaa kuulostamaan Elloksen mainokselta. Pitäisikö pyytää Ellokselta rahaa, kun lobbaan netissä niiden puolesta. Ilmaiset vaatteet vuodeksi tms. Kaikki muotibloggaajat kuulemma saavatkin ilmaisia vaatteita, mutta siinä menee samalla vapaa riippumattomuus kirjoittaa mistä vain.

Tällä viikolla tapahtui myös ensimmäinen kunnon sortuminen. Oli äärettömän paha päivä siis henkisesti. Sitten ajattelin, että perkele, nyt menen ostamaan suklaapatukan. Ei muuta kuin siwaan, täytyy myöntää, että vertailin kauan eri suklaapatukkojen kalorimääriä. Lopulta ostin Fazeriina patukan. Se oli taivaallisen hyvää. Oikeastaan ahmaisin sen himosta sokeana hetkessä. En oikeastaan ole kovin pettynyt siihen, että sorruin. Eniten harmittaa, se että palasin takaisin peruskäytäntöön eli tunnesyömiseen. Jos on paha olo saa syödä jos on hyvä olo saa syödä. Tunnesyöminen on varmasti asia minkä kanssa tulen taistelemaan jatkossakin.

Olen myös lisännyt ruokavalioon hiukan marjoja ja kasviksia, että elimistö alkaisi vähän jo tottua siihen, että tulevaisuudessa syödään oikeaa ruokaa, eikä nutrifast litkuja. Tänään söin ¼ osa litran mansikoita, laiton hiukan makeutusainetta päälle ja avot! Kyllä maistuivat hyvälle, aivan kun karkkia olisi syönyt. Marjoissa on tietenkin aika paljon hiilareita, sen takia niitä ei voi kovin paljon nyt syödä. Koska eneilyhän on proteiinipainotteista kuitenkin. Mutta sitten kun lopettaa tämän eneilyn, uskoisin että marjoja voi syödä aika vapaasti.

Uskaltauduin tänään myös Stockan hulluille päiville, lähinnä kyllä ruokaosastolle. Löysinkin aika hyviä juttuja tulevaisuutta ajatellen, kuten täysjyvä luomupastaa, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Oliiviöljy ja balsamico tulevat tulevaisuudessa korvaamaan salaatinkastikkeen. Uskoisin, että on ihan terveellinen, kunhan sitä öljyä ei nyt tuhottomasti käytä. Lisäksi ostin purkin pestoa, joka ei nyt ehkä ole terveellisimmästä päästä, mutta on vaan niin hyvää. Niin ja pinjansiemeniä myös, niistä saa hyviä rasvoja ja ovat kiva lisä vaikka salaattiin tai keittoon. Miehelle ostinkin sitten grillimakkaraa, perunasalaattia ja olutta. Juu en yritä tapaa miestäni syöttämällä epäterveellistä ruokaa, vaikka tuo vähän siltä näyttääkin. No kuten olen sanonut, kaikkea saa nauttia mutta kohtuudella. Se mikä sitten on, kohtuullinen määrä olutta mieheni mielestä onkin sitten aivan eri asia.

Hieno asia on se, että olen jo lähes päässyt tavoitepainooni, siis siihen realistiseen. Siihen epärealistiseen on aika paljon matkaa vielä…  Huominen on jännittävä päivä, kun siskoni tulee kylään. Se on jännittävää koska sisko on nähnyt minut viimeksi silloin kun en vielä ollut aloittanut laihduttamaan. Millainen reaktio on odotettavissa, kovaa päivittelyjä ja kehua kylläpä olet laihtunut paljon vai no eipä susta mitään huomaa. Toivon tietenkin ensimmäistä, no huomenna se nähdään.

Jepulis siinäpä se sitten, huomenna kerron sitten siskon reaktion. Kuulemisiin!