Hirvittä hinku ostaa uusia vaatteita, mutta eihän siinä tässä vaiheessä olisi mitään järkeä. Taitaa kyllä myös olla ihan yleinen ostohimo. Ehkä ostamisesta on tullut syömisen korvike. No onneksi pidän pään kylmänä, enkä ole ostanut mitään. Nykyään on niin helppoa kun kaikkea löytää netistä. Naps, naps vaan niin johan olet tilannut housut tai paidan. Vielä kun käyttää luottokorttia niin maksukaan ei tule ihan heti. Tosin luottokortin käyttäminen on itsensä huijaamista. PItäähän ne tuottee joka tapauksessa maksaa.

Selvisin tänään hyvin taas yhdestä koettelemuksesta. Oli vieraita kylässä ja niille tietenkin tarjottiin pulla ja sun muuta. Mutta en sortunut, hyvä minä! Tosin meinasin ihan auttomaattisesti ottaa pullan siivun, mutta viime hetkellä käsi pysähtyi ja aivot antoivat viestin olet dieetillä. Täytyy kyllä myöntää, että kun vieraat olivat lähteneet, niin kävin haistelmassa pullaa ja se tuoksui niin hyvälle. Pystyin suorastaan kuvittelemaan sen herkullisen mauan. 

Olen kuitenkin kertakaikkiaan väsynyt olemaan ylipainoinen, eikä ylipainosta pääse muuten eroon kuin syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Olen aika yllättynyt, että minulla on näin kova itsekuri. Ei ole koskaan ennen ollut. Nyt on tullut haasteelliseksi se että saan syötyä kaikki neljä pussia päivässä, kun ei oikeastaan ole nälkä. Niin tuntuu tyhmältä ruveta syömään, mutta niin se  vaan on pakko syödä.

Dieetistä ei kovin paljon ole ollut sivuvaikutuksia, iho on kyllä tosi kuiva, päätä myös särkee usein ja iltaisin on yhdeksän aikaa niin kuitti, että vaan kaatuu sänkyyn. Niin ja olen ruvennut heräämään ihan hämmentäviin aikoihin. Edellisyönä heräsin neljätä aivan pirteänä. Arvatkaa vaan mitä tein ensimmäisenä. No menin tietysti vaa'alle. Olihan se vähän friikkiä käydä keskellä  yötä vaa'alla. 

olen miettinyt, että näkyvätkö pudotetut kilot jo ulkonäössäni. Itse sitä on hirvittän vaikea nähdä. Äitini kyllä väittää, että kasvoni ovat hoikentuneet, tiedä siitä sitten onko se totta, vai onko se vaan tapa tsempata. 

Nyt pitää mennä kyllä syömään, alkaa maailma pyörimään.

Onneksi olen säästänyt jonkun verran pieneksi menneitä vaatteita. Sitten on valtavan hienoa, kun mahtuu taas niihin. Pidin kyllä itseäni silloin jo superlihavana. Nyt tunnen oloni lähinnä valaaksi. Mutta onneksi se ei kestä ikuisesti. Kärsivällisyyttä pitäisi kyllä opetella. Eihän se 29 vuodessa kerätty paino lähde muutamassa viikossa pois. Realistisena olen asettanut tavoitteen, että olisin kahden vuoden päästä tavoite painossani. Mutta kun annan tunteille vallan niin kuvittelen sen tapahtuvan muutamassa kuukaudessa. No järki täytyy vaan pitää tässä hommassa mukana. Jokaisen kilon myötä pienenee myös ylipainon terveysriskit.