Niin tosiaankin kun ah niin ihana Anoppini kuuli dieetistäni. Oli ensimmäinen toteamus. "Kuinkahan kauan sä kestät sitä" On se sitten mukavaa, kun on niin kannustava anoppi. No näitä lauseita on tässä 9 vuoden aikana kuultu muutamia. Kuten " Odotin kyllä, että sun tyttöystäväsi olisi sellainen laiha blondi" näin anoppini sanoi miehelleni suhteemme alkuaikana. Olin jo silloin ylipainoinen. Tai kun sanoin laihtuneeni, kun housut olivat käyneet liian isoiksi. Totesi anoppi, joo ne on varmaan venynyt pesussa noi sun housut.

Ehkä pitäisi kostoksi ruveta yhtä suorasukaiseksi. Siinä hommassa voisi kyllä välit olla muutamassa viikossa täysin poikki. Lisää motivaatiotahan tuo anopin lausahdus tuo. Sitä suomalaista sisua PERKELE, kyllä minä näytän mihin pystyn. Voisikohan anopin vaihtaa?