Voisin sanoa, että huh hun, mikä päivä. Tälläisiä ne eläkeläisten päivät sitten on. Suoraa lentoa paikasta A paikka B. No ihan itse olin ohjelmani järjestänyt. Aamulla kävin vanhempien luona sieltä päivä jatkui kampaajalle jossa istuin kaksi ja puoli tuntia. Sieltä vielä suoraan terapiaan, joka oli rankka käynti. Mukaan dialektiivisen käyttäymisterapian opas. En vielä ole ehtinyt vilaisemaan. Terapian jälkeen apteekkiin hakemaan lääkkeet ja mukaan 190 euron lääkelasku. Eipä paljon naurattanut. Sitten vielä koirat päivälenkille ja sen jälkeen anopin kahvitus (tälle kertaa tajusi olla tuomatta pullaa). Nyt vihdoinkin aikaa istua.  Arvaatkaa vaan missä välissä söin? 

No ihan sillä tavalla kävi, että ehdin aamulla syömään yhden pussin ja nyt kuuden aikaan söin sitten toisen pussin. Eli tänään pitäisi vielä kaksi pussia saada ahdettua mahaan. Eikä oikeesti tee yhtään mieli. Onneksi anoppi toi suklaanmakuisia nutrifasteja. Ne on edes hiukan herkkuja. Niin ja kaupanpäälle tuli vielä silmänympärysvoide, koska huomasin aamulla, että omaan järkyttävät silmäpussit. Elämäni ihka ensimmäinen tuollainen voide. Mahtaako siitä olla apua. Kohta kai sitten ostan jotain selluliittivoidettakin Kuulemma kuivahieronta auttaa myös selluliittiin, tosin tuskin sellaisiin mitä minulla on ja välikö sillä oikeesti sitten on. Paljon tärkeämpää on saada paino alas, sitten voi miettiä onko appelssiini iho.

Tulipa mitattua tuossa tänään vyötärönkin ympärys. Viimeksi mitattu terkkarissa kun kävin sen "minä en tiedä tästä mitään" hoitajan luona. Siitä pienentynyt kahdeksan senttiä, vähän epäilen tulosta. Voi olla, että mittäsin erikohtaa. Ei siis ole absoluuttinen.

Olen ruvennut kiinnittämään erikoishuomiota juomiseen. En kyllä edellekään juo sitä vettä, vaan nyt menee fantaa (sokeritonta tietty). Saan kyllä varmaan jonkun aspartaami myrkytyksen. Tai sitten kun joskus kupsahdan niin ruumiini säilyy seuraavat tuhat vuotta, kun on niin pumpattu täyteen kaikkea keinotekoista. Ostin kyllä pullovettä, mutta ei se oikein maistu.

Ai niin hiukan olin pettynyt, kun kampaajani ei huomannut laihtumistani. (Ehkä myös täysin järjetöntä odottaa sellaista) No kuvittelin kuitenkin koko eilisen päivän, kuinka kampaajani suorastaan hehkuttaa " Vau sun kasvot on muuttuneet tosi paljon, upeaa miten sun poskipäät korostuu" No niin hienot hiukset tuli kuitenkin, että oksat pois. Tosin tiesi taas rahan menoa, mutta kampaaja on asia josta en luovu. Menen vaikka kadulle kerjäämään ne rahat. Niin ja anoppi ei huomannut, että olin käynyt kampaajalla. Siis ei sillä mitään väliä sillee, mutta kun se on itse käynyt pitää meidän kehua valtavasti vaikka näyttää aina ihan samalta. No joo myönnetään, että kyllähän tässä itsekkin niitä kehuja kaipaa. No ehkä enemmän kuitenkin laihtumisen takia. Vaikka matka on kyllä vielä todella pitkä normaalipainoiseksi. Mutta onneksi kaikki ovat niin ihania, että jaksavat kannustaa se auttaa tosi paljon.

Jees menen tankkamaan suklaajuomalla! Niin joo otsikkoa ei sit saa ottaa tosissaan.