Koin tänään vastustamatonta himoa suklaakakkuun. Aivain kuin se olisi huutanut minulle vitriinistä, syö minut. Tunsin jo suussani suklaanlempeän makeuden. No onneksi itsekuria on riittämiin. Joten suklaakakku hintaan 4,50 euroa jäi vitriiniin. Säästyipä samalla rahaakin. Olimme venemessuilla mieheni kanssa ja eksyin siellä kahvilaan, tai oikeastaan olin niin puhkipoikki eilisestä päivästä, että vietin suurimman osan ajasta messukeskuksen kahviossa. , Kahvio oli sikäli mitä mainion paikka, että siellä oli hyvä tarkkailla ihmisiä. Laihdutuskuuriin myötä olen ruvennut arvostelemaan ihmisiä heidän kokonsa mukaan. En siis arvostellut heidän ulkonäköään. Vaan pohdin asiaa hienosti sanottuna kansanterveydellisesta näkökulmasta. Kaikkihan tietää, että ylipaino aiheuttaa valtavasti sairauksia ja siten suuriakin kustannuksia yhteiskunnalle. Ylipaino aiheuttaa myös valitettavan paljon ennenaikaisia kuolemia. Omakin laihdutukseni alkoi lähinnä terveydellisisä syistä, halusin tarttua toimeen ennen kuin minulla on sairauksia. Ei ulkonäkökään tietysti ole minulle mikään täysin merkityksetön asia. Enhän minä mikään pyhimys ole.

Istuessani kahviossa kiinnitin erityistä huomiota keski-ikäisiin miehiin. Melkein joka toisella oli valtava kaljamaha. Pelottavaa, hehän ovat tavallaan käveliviä aikapommeja. Mietin, että mahtavatko he itse tiedosaa sen vaaran mikä heidän kehossaan piilee. Toisaalta nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa välttyä kuulemasta ylipainon terveyshaitoista. Tietenkin voi olla, että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tai he ovat samanlaisia kuin minä, lukemattomia aloitettuja laihdutuskuureja, kunnes on taas antanut mennä ja ajatellut, että minä hyväksyn itseni tälläisenä kuin olen. Ongelmana on kuitenkin ollut aina, että en ole oikeasi hyväksynyt itseäni lihavana. Olen ehkä ulkoisesti voinut hyväksyä itseni, mutta en ole hyväksynyt sitä todellisuutta, että ylipainon myötä tulee sairauksia ja myös ennenaikaisen kuoleman riski on suurempi. Olen elänyt suurimman osasta elämästi tienristeyksessä, laihduttaako vai hyväksyäkkö ylipaino kaikkinen ongelmineen mitä se tuo tullessaan. Eihän omaa lihavuutta voi hyväksyä vain puolittain se on hyväksyttävä kokonaan, ainoastaan näin ihminen saa rauhan itseltään ja voi elää tyytyväisenä . Koska tiesin, että en voisi koskaan hyväksyä omaa lihavuuttani kokonaan, valitsin sen tienhaaran jossa luki laihdutus. Ei päätös tapahtunut yhdessä yössä kyllä sen takana on pitkä harkinta ja pohdiskelu.

Ylipainoisten ihmisten lisäksi huomioni kiinnittyi myös ihmisten alkoholin käyttöön. En voi sille mitään, että minusta on outoa kun ihmset ostavat puolen päivän jälkeen olutta. Ymmärrän, että jos juo olutta ruokajuomana tai on jossain viihtyisässä paikassa. Mutta messukeskusen kahvila on kaikkea muuta kuin viihtyisä. No ehkä ihmisillä oli edellisillasta darra ja nyt haettiin sitten loiventavia. Oudointa oli kuitenkin se, että kahvilasta sai myös kuohuviiniä. Kuka nyt rupee kuohuviiniä litkimään jossain kämäisessä kahvilassa. Hetken päästä huomasin, että lähellä minua istui kaksi pariskuntaa varmasti jo viidenkympin paremmalla puolella. No kaikilla oli kuohuviinilasit edessään. Koko tilanne oli minusta lähinnä tragikoominen. Hienojen kuoharilasien vieressä oli pahviset kahvimukit kontrasi ei olisi voinut olla paljon suurempi. Seurueen rouvat olivat "mukamas trendikkäitä". Siinä seurue sitten hienostuneesti siemaili kuohuviiniään kun ihmset vieressä ostivat virveleitä. Kävi kyllä mielessä, että olisikohan kyseessä olleet loiventavat, jotka yritettiin kuohuviinillä naamoida näyttämään joltakin muulta.

Kyllä messuilla on sitten jännää ja maailma avartuu...