Olen ylpeä itsestäni. En sortunut eilen syömään mitään ylimääräistä. Vaikka kokemuksesta tiedän, että juuri ensimmäinen päivä on kaikkein vaikein. Tällä hetkellä tunnen olevani lähes voittamaton. Selviän ihan mistä vaan. Vaikempia hallittavia ovat edelleen mieliteot. Tuntuu kun ne pommittaisivat minua taukoamatta, tähän saakka suojakilpeni on onnistunut  torjumaan ne kaikki. Nälkää ei edes oikeastaan enää tunnu. Mutta jo keittiöön meneminen aiheuttaa sarjan houkutuksia. Kuinka hyvältä näyttävätkin mandariinit ja banaanit ja jääkaapissa oleva fetajuusto purkki vasta houkutteleekin. Helpompaa olisi  toteuttaa tämä sinkkuna. Voisi yksinkertaisesti siivota kaikki houkutusta aiheuttavat ruoka-aineet pois näkyvistä. Kyllä katson kateellisena ja kuola valuen kun talouteni toinen henkilö syö. Kaikki mistä en oikeasti edes erityisesti pidä niin näyttävät nyt vastustamattoman hyville. Ehkä sama sääntö pätee kaikissa asioissa, kaikki mikä on kielletty on houkkuttelevaa.

Koulussa opetettiin aikonaan, että ihminen on sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus, Varsin järkeenkäypää mielestäni. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että vaikka olen uhrannut aikaa ja energiaa psyykkisen ja sosiaalisen puolen hoitamiseen on fyysinen puoli jäänyt lähes kokonaan huomioimatta. No nyt on aika uhrata aikaa ja voimavaroja fyysisen puolen hoitoon. Samalla tulee varmasti hoidettua sekä psyykkistä että fyysistä puolta. Varmasti psyykkinen vointini paranee, kun pääsen sellaiseen tilaan missä voin hyväksyä ruumiini juuri sellaisena kuin se on myös kaikkine vikoineen. Mahtaakohan ylipainon aiheuttaman ahdistuksen korvata sitten joku muu, kuin paino on tippunut normaali lukemiin. Vaikea tietää, ehkä perunanenäni alkaa aiheuttaa minulle sietämätöntä ahdistusta. Pahimmillaan äärimmäisessä tilanteessa voisin päätyä kauneusleikkaus kierteeseen. No ehkä tuo on kuitenkin onneksi utopiaa. Ensinnäkin pidän kauneusleikkausia suurimmilta osin turhana ja toiseksi en ole vielä niin rikas, että voisin koskaan laittaa rahaa tyydyttääkseni vain omaa turhamaisuuttani.

Painonpudotuksessa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin ulkoisesta muutoksesta. sydän- ja verisairauksien riski pienenee sitä mukaan kun paino tippuu. Samoin diebeetteksen ja muiden osiltaan elintasosairauksien riski hälvenee myös. Ehkä sitten kun paino on saatu hallintaan mihin tulee varmasi menemään pitkä aika. On aika keskittyä ykköspaheeni eli tupakoinnin lopettamiseen. Ensinnäkin taloutemme paranisi huimasti jos saisimme kumpikin lopetettua tupakoinnin. Tiedän jo mihin käyttäisin kaiken ylimääräisen rahan, tavaran hankintalistani on loputon. Vaikka eihän materia tee onnelliseksi, mutta ehkä se on kuitenkin jonkinlainen väline onnellisuuteen.