Nyt kun pääsiäinen on lähestymässä niin on myös houkutuksien määrä suuri. Kaupat on täynnä ihania suklaapupuja ja suklaamunia. Vaikka näihin käytetään yleensä jotain halpis suklaita, on minusta kuitenkin kerran vuodessa ihana syödä niitä. Suklaa niissä maistuu sillon erityisen hyvälle. Olen ollut suklaaholisti pienestä pitäen. Lapsuudessani olin kerran virpomassa ystäväni kanssa. Saaliiksemme saimme järjettömän määrän suklaata. Koska olen sellainen possu, söin ne kaikki saman päivän aikan. Seuraavana aamuna en näyttänyt kovinkaan kauniilta. Silmät olivat niin turvoksissa, että hädin tuskin näin mitään. Koko kasvoni olivat kauttaaltaan paisuneet komeuden kruunasi vielä punainen rantu joka kiersi kasvojani. Aikamoinen kosto herkuttelusta. Tämä tapaus ei kyllä ole mitenkään vaikuttanut suklaan syöntiini. Syön (söin) sitä yhtäpaljon kuin aina.

 
Myös perinteinen pitkäperjantain ateria jää nyt tänä vuonna väliin. Lapsuudesta saakka on suku kokoontunut syömään yhdessä pitkäperjantaina. Joukot ovat nyt tosin harventuneet, kun me lapset olemme aikuistuneet. Kyllä hieman katkeralta tuntuu huomenna syödä tuhtia kanasoppaa, mikä on kyllä ihan pillillä imettävissä. Se kanan nimi siinä valmisteessa on aina häivähdys aterionnissani joka edes jotain kautta viittaa pääsiäiseen. No itsehän minä olen tämän tien valinnut. Se mikä juosten tulee niin poispäin raahustaa, kilot siis.
 
Olen tässä muutamana päiväna kiroillut oikein kunnolla, että miksi helvetissä en tehnytä tätä jo kymmenen kiloa sitten. Masentavaa, kuin muistaa, että vuosi sitten painon kymmenen kiloa vähemmän. Mutta niinkuin tiedetään jossittelu on turhaa ja mennyt on mennyttä. Parempi nyt nauttia jo pudotetuista kiloista. Vaikka viime päivinä tuntuu, että paino ei ole liikkunut mihinkään. Tiedetään tasannevaiheita tulee, mutta se on niin turhauttavaa.
 
Yksi hyvä puoli tässä laihduttamisessa on se, että voin luistaa siivouksesta. Sanon vaan sorry, mun kalorit ei riitä noin vaativiin hommiin. No okay, laistan kyllä muutenkin aika hyvin siivouksesta. Kysymyshän on nyt se, että kerrankin  minulla on itseni mielestä kelvollinen tekosyy. Kyllä sitä oikeasti aika hyvn on energiaa. Nukkuminen on tosin edelleen katkonaista. Viime yönä heräsin varmaan viis kertaa ja nousin lopulta ylös joskus viiden jäljestä. Otin sitten kyllä päivällä pikku tuppeluurit. Kolme tunia meni niin, että humahti. Tässä homma menee kyllä ojasta allikkoon. Pitäisi  pystyä pitämään päivätirsat vain jossain tunnissa. Niin ei mene sitten ne vähätkin yöunet. 
 
Eilen ja tänään on ehkä ensimmäistä kertaa ollut tosi vahvasti sellainen olo, että nyt riittää prkl. Onneksi posti toi sitten ihanan pääsiäiskortin ihanalta ystävältäni, jossa oli kovin kannustavaa tekstiä. Kiitos, auttoi taas jaksamaan. Niin ja kiitos myös kaikille muille jotka jaksatte kannustaa minua. Neljä ja puoli viikkoa vielä pitäisi selvitä, tavoitepainoon on matkaa vielä reilut neljä kiloa. Tällä vauhdilla kyllä tuntuu, että en ikinä saavuta sitä. Olen nyt luopunut ilta vaaka käynnistä, koska se ei kyllä anna minkäälaista osviittaa tiputus määristä. Sikäli aika huono, että olen nyt turhaantunut  kun tämän jälkeen pitäisi kuitenkin jaksaa puoli kiloa viikossa tahdilla. No se on sen ajan murhe sitten.
 
Mukavaa ja samaan aikaan harmittavaa on se, että lempifarkkuni ovat alkaaneet roikkua aika pahasti päällä. En todellakaa pidä löysistä farkuista. Eivät ne soidakkaan saa, mutta pepusta ja reisistä pitää istua, olis sitten kiloja vaikka kuinka paljon. Vielä ei kuitenkaan aika ole ostaa uusia farkkuja. Vaikka Halenssilta löysin kyllä yhdet tosi hienot. Tottakai olen käynyt jo vakoilemassa kaikissa nettikaupoissa, että mitä tarjontaa on. Olen jotenkin muuttunut laiskaksi ostan netistä paljon enemmän vaatteita kun varsinaisesta kaupasta. Tai no nyt kyllä tuo mies rajoittaa vaatekauppa käyntejäni. Ostohimoon ei pitkään ihan pienet keinot purekkaan. Se on kuulkas käsiraudat ja ne patteriin kiinni. Heh heh. Joskus tuntuu, että tuo voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.
 
No niin nyt aika lopettaa, puolen tunnin päästä alkaa saunavuoro ja sen jälkeen pääsee ihanasti puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Korvaa melkein syömisen ilon!
Niin olen huomannut, että teksteissäni on hirmu paljon kirjoitus virheitä, johtuu siitä, että kirjoitan nopeasti kymmensormijärjestelmällä ja häpeäkseni olen erittäin laiska oikolukemaan. Koitin nyt kyllä automaattista oikolukua, mutta en tiedä toimiko.