Tänään oli ensimmäinen todellinen koetus dieetissä, kun tuli ystäviä kylään. Ruokahan tunnetusti kuuluu sosiaalisiin tilanteisiin. Tai ainakin meidän perheessä on kuulunut. Ehkä se on ollut myös veruke hankkia herkullisia leivoksia tms. Ei tule niin kovaa syyllisyyttä kuin siitä, että söisi yksikseen leivoksia. En tiedä tekeekö kukaan muu kuin minä niin. Syö siis yksinään leivoksia tai pitänee korjata että söin. No selvisin kuitenkin hyvin kahvittelusta, en sortunut syömään mitään herkkuja. Tosin tarjoilu oli äärimmäisen köyhä, Marie keksejä eikä.muuta.  Normaalisti en koskisi niihin pitkällä tikullakaan. Nyt nekin näyttivät yllättävän herkullisilta ja haluttavilta. 

Pitänee tsempata itseään, että tämä ei ole mikään ikuisuuden kestävä tila, kuukausi tai pari ihmisen elämästä on loppujen lopuksi lyhyt aika. Entisiin ruokailutottumuksiin ei enää tietenkään ole paluuta. Mutta uskon, että tämän superdieetin jälkeen on paljon helpompi, pienentää annoskokoja ja muutenkin välttää herkkuja, koska nyt kaikki on niin ehdottoman kiellettyjä niin ehkä sitten osaa nauttia vaikka yhdestä suklaapalasta. Ennenhän meni tietysti koko suklaalevy kerralla. Tai heikkouteni Belgialaiset suklaakonvehdit, ei puhettakaan että niitä olisi syönyt vain muutaman, taisi tulla joka kerta popsittua koko rasia. Eli oikeastaan olen siirtynyt toisesta äärimmäisyydestä toiseen äärimmäisyyteen. Vaikeuksia tulee varmasti löytää se keskitie.