Varmaan moni on huomannut, että Läskiseurannassa on päivämäärät vinksallaan. En oikeasti enää itsekkään tiedä, että miten ne päivä menee. Kokonaispudotuksen mielestäni päivitin viime viikon sunnuntaina tai sitten en. Olen tosi pihalla näköjään. Voisiko tästä laittaa syyn mieheni niskaan? Siinä mielessä, että olen mennyt sekaisin siksi, että en ole päässyt joka päivä kirjoittamaan blogia, koska ei ole sitä prkl virusturvaa.  No huono vitsi, enköhän ihan itse vastaa noiden päivämäärien sekasotkusta. Älkää siis katsoko niitä. Täytyy selvitellä kalenterista, että miten homma oikeasti menee. Pääasia on että paino tippuu.

Tänään meni överiksi syöminen. Söin aamupalaksi mansikoita ja sitten myöhemmin yhden banaanin. Sitten iski, perus tunnusmerkit, kylmä hiki, käsien vapina ja huono olo. Eli oli verensokerit liian alhaalla. Syy miksen syönyt nutrifasteja oli se, että suklaamaku oli loppu. Enkä vaan pystynyt aamulla syömään mitään kanakeittoa. Äiti sitten onneksi pelasti päivän ja kustansi suklaapaketin. Tuntuu aina kerta ostoksena isolta yksi paketti maksaa 24euroa ja siinä on 12 pussia. Eli käytännössä tuollainen suklaapaketti riittää noin neljäksi päiväksi, koska syön yleensä vain yhden keittopussin ja loput kolme menee sitten suklaalla. Vaikka on se aika kaukana oikeasta suklaasta jos oikein laittaa mielikuvituksen liikkeelle voi kokea häivähdyksen suklaasta.

Niin ja ehkä olen myös hiukan friikahtanut, pelkään koko ajan, että syön liikaa. Vaikka oikeasti taidan syödä liian vähän. No onneksi tämä kidutus kestää enää maanantaiseen. Kidutuksella tarkoitan sitä että pohdin koko ajan kaloreita. Totta kai niitä pitää jatkossakin laskea, mutta ainakin viimeksi sain tosi selkeät ohjeet ravitsemustädiltä. Niin olen siis käynyt siellä aikaisemminkin. Taisi olla viime kesänä, silloin kyllä hylkäsin dieetin ehkä noin viikossa. Psyykkinen vointini oli silloin kyllä aika toista luokkaa. En olisi mitenkään jaksanut keskittää ajatuksiani siihen mitä syön.

Täytyy kyllä tunnustaa, että pelottaa tuo maanantai aika paljon. Jännittää, että miten sitten jaksan miettiä kaikkia annoskokoja ja raaka-aineita, koska onhan siinä selvästi enemmän pohtimista kuin enessä. Enehän on hirmu helppoa, syöt neljä pussia päivässä ja sillä selvä. Enen aikana myös nälän tunne hävisi tosi nopeasti. Sekin varmaan palaa, kun siirtyy oikeisiin ruokiin. No sitä on sitten vain opittava sietämään. Varmasti elimistö tottuu ajan myötä oikeisiin ruokiin. Tosin mahalaukkuni on varmasti pienentynyt tosi paljon enen aikana. Tyksin ravitsemusterapeutti sanoi, että mahalaukku venyy helposti kahden litran kokoiseksi. Sellainen vetää jo aika paljon ruokaa. En mitenkään pidä mahdottomana, että oma mahalaukkuni ei olisi ollut tuota suuruusluokkaa. Lihavuusleikkaus on tuossakin suhteessa hurja, yleensä mahalaukku pienennetään niin, että tilaa jää noin 0,5-1 dl.

Olen miettinyt painonvartijoihinkin menoa, mutta ei se oikein taida olla minun juttuni. Sain kyllä kaksi loistavaa painonvartijoiden keittokirjaa. Ohjeet on helppoja, klassisia ruokia on vain kevennetty. Mutta en oikein lämpene sille pistelasku hommalle. Tiedän vaan omasta lähipiiristäni yhden jojolaihduttajan joka on aina laihduttanut pisteillä. Se vahvistaa ajatustani siitä, että pisteiden laskeminen ei auta ihmistä sisäistämään oikeita annoskokoja tai ruokien terveellisyyttä. Eikä niitä pisteitä voi koko elämää laskea. Tuntuu minusta aika vaikealta tavalta tehdä pysyvä elämäntapa muutos. Voihan sitä tietysti ostaa kaupasta painonvartijoiden tuotteita missä on pojot kannessa. Ovat vaan aika kalliita verrattuina perustuotteisiin. Ajattelen, että painonvartijoiden systeemissä on tavallaan kaksinkertainen työ tehdä lopullinen elämäntapa muutos. Ensiksi opettelet laskemaan pisteitä. Sen jälkeen pitää opetella syömään oikein ilman pisteitä. Miksi ei siis opettelisi heti syömään oikein ilman välissä tapahtuvaa ”piste aikaa”? 

Tietenkään kaikilla ei varmasti ole mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutin neuvontaan. Varsikin pienemmissä kunnissa sellaista ei välttämättä edes ole. Toisaalta uskon, että ihmiset eivät edes tiedä tällaisesta mahdollisuudesta, koska eipä siitä liiaksi mainosteta. Ravitsemusterapeutille pääsyyn on myös varmasti omat kriteerinsä. Ainakin täällä Turussa tuntuu olevan sellainen kriteeri, että pitäisi olla diabeetikko. En tiedä miten minä sitten olen onnistunut sinne soluttautumaan. Ehkä hoitoalan koulutuksestani ja työkokemuksestani on tässä kohtaa hyötyä. Osaan vaatia palveluita ja myös omaiseni ovat aika aktiivisia minun hoitoni suhteen. On se sitten psyykkistä tai somaattista hoitoa.

Pitää varmaan järjestää elintarvikelakko loppumaan maanantaiksi, koska minä halun leipää. Mitä nyt olen kuullut, niin kaupan leipähyllyt ovat jo aika tyhjiä. Ihmiset on tietenkin sortuneet hamstraukseen. Niin juu voihan sitä tietty leipoa leipää ihan itsekin tai vaikka sämpylöitä ja äidin pakastimesta löytyy varmasti ruisleipää. On se kumma miten ihmiset sekoavat, kun tulee joku lakko mikä vaikuttaa ruuan saantiin. Ihmiset ovat entisajoista muuttuneet selvästi uusavuttomammiksi. Jos kaikkea ei saa kaupasta valmiina niin se on katastrofi. Harvalla tietenkään on mahdollisuutta omavaraisuuteen. Isäni vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja elivät hyvinkin omavaraisesti. Omasta pellosta tuli jauhot ja perunaakin oli sekä muita juureksia. Porstuassa oli talvisin kuulemma puolikas sika, mistä sitten käytiin tarpeen mukaan leikkaamassa pala. Aika hurjalta tuo tuntuisi nyt. Mitäköhän taloyhtiö sanoisi jos ilmoittaisi, että parvekkeellani on puolikas sika. Taitaisi olla jonkinlainen terveysriski ainakin naapureiden mielestä.

Kyllä nykyiset megasuuret automarketit kuitenkin inhottavat, mutta valitettavasti, rahaa puhuu usein kylmää kieltään, ruoka on niissä halvempaa. Teimme kyllä kerran vertailua citymarketin ja stockan ruokaosaston välillä. Katsoimme nimenomaan sellaisia perustuotteita mitä ostamme usein, kuten jogurtit, riisi, vihannekset, juusto ja leikkeleet. Niin osa oli jopa stocmannilla halvempaa. Tulos kyllä yllätti kovasti. Olen kyllä ajatellut, että tänä kesänä haen vihannekset ja juurekset torilta. Meiltä kävelee torille kymmenessä minuutissa. Ajattelin myös käyttää kauppahallin palveluita. On hauska ostaa pieniltä tuottajilta elintarvikkeita. Esimerkiksi kauppahallissa toimii eräs pieni leipomo, josta saa maailman parasta ruisleipää ja ihan kohtuullisella hinnallakin. Haaveena olisi myös suosia luomua ja lähiruokaa. Osa ostamistamme ruuista on jo luomua kuten maito. Joka muuten maistuu tosi paljon paremmalta kuin perusmaito. Haluaisin myös ostaa luomulihaa, mutta sitä on valitettavan harvoin tarjoilla ja hinta on yleensä järisyttävän korkea.

Pakkasin eilen kaikki liian suureksi jäänet housuni varastoitavaksi yhteensä kuudet housut. Olihan se kyllä aika hyvä fiilis. Äiti kyllä kysyi, että mihin minä niitä oikein säästän. Olen kuitenkin sen verran skeptinen luonteeltani, että säästän niitä siihen jos paisun takaisin. Tietenkin uskon, että en paisu, mutta takaraivossa ikävästi kuitenkin kolkuttaa sellainenkin mahdollisuus.

Jepulis nyt pitää mennä syömään, että ei jää kalorit vajaaksi tänään.

Pusuja kaikille!