Tänään se pitkään tavoiteltu asia tapahtui. Saavutin sen painon, minkä olin dieetin aloituksessa laittanut tavoitteeksi. Olen todellakin hurjan ylpeä itsestäni. Tässä samalla mietin jo, että millä sitä palkitsisi itsensä. Uskon, että nyt on täysin perusteltua saada palkinto. Ehkä jaksan raahautua stockan hulluille päiville. Se ei siis ole mikään palkinto enemmänkin rangaistus. Mutta ajattelin, että sieltä voisi kodinosastolta löytää jotain kivaa. Kuten uudet hienot pussilakanat, niin minulla on aina ollut todellinen pussilakana mania. Katson, että en voi koskaan omistaa niität tarpeeksi. Myös värilliset aluslakanat ovat kovassa huudossa, koska lapsuudenkodissani ei koskaan ollut muita kuin valkoisia aluslakanoita, niin nyt sitten hamstraan senkin edestä värillisiä. Muistan kyllä kuinka katkera olin pienenä kavereilleni, kun heillä oli ihania pastellisävyisiä lakanoita. (tällä hetkellä tosin vihaan pastellisävyjä)

Olen ruvennut kovasti jännittämään normaaliini ruokavalioon siirtymistä. On ihanaa saada syödä taas oikeita ruokia, mutta jännittää, että nouseeko paino aluksi. Realististahan on, että paino muutaman kilon menee plussalle. Mielestäni ei kuitenkaan saisi mennä yhtään. Pitänee suggestoida itseään, että ei se maailmanloppu ole. No olen tunnetusti huono sietämään pettymyksiä. Kyllä tässä on matkan varrella mennyt pari päivää ihan vituiksi, kun on paino näyttänytkin plussaa. Taas tulee noita voimasanoja, mutta ne kuvaavat parhaiten sitä olotilaa. Tässähän on myös kirjoittajan vapaus, jos minua huvittaa kiroilla, niin senhän teen. Äiti kyllä varmasti soittaa ja sanoo, että kyllä sinulla oli taas niitä v-alkuisia sanoja siellä, mutta sellaisia äidit taitavat vähän kaikki olla.

Niin tänään on sitten se superjännittävä päivä, kun sisko saapuu tänne Turkuun. Kyllä jännittää siskon reaktio. Olen jo etukäteen suunnitellut, että mitä laitan päälle. Kaikki mustaa, mustahan hoikistaa tunnetusti, eikä mitään lökäpöksyjä. Niin ja tietysti control-alkkarit, että mahamakkarat pysyy kurissa. Tässähän mennään kohta petoksen puolelle, ainakin itsepetoksen.

Jos tiputus määräni laskettaisiin voipaketeissa, niin se olisi 36 voipakettia. Ajatelkaa, jos laittaisitte sellaisen voipaketti määrän pöydälle pinoon. Siitähän tulisi aikamoinen pino. En kuitenkaan oikeastaan hahmota, että mistä onko vartaloni oikeasti pienentynyt niin paljon. Tietenkin se on jakautunut koko vartalon alueella, niin eihän se niin konkreettinen muutos ole. Takapuolessa ja reisissä rasva tuntuu olevan kuin liimattu, ainakin mittanauhalla mitattuna, ei sieltä ole kovin paljon ole häipynyt. Tietty juu housut ovat  jääneet isoiksi, sehän on todella hyvä mittari. No koska, olen minä tarvitsisin kuitenkin konkreettista todistetta.

Mutta nyt potkimaan tuohon mieheen liikettä, pitää päästä palkitsemaan itseäni!