Siitä on ikuisuus kun olen tänne mitään päivitellyt. Tuli ehkä tietokoneähky tai jotain sellaista. Mutta siis olen elellyt normaalilla ruualla, tässä jo...ööö... no jonkin aikaa siis. Painoa taitaa olla tällä hetkellä vähän enemmän kuin silloin kun lopetin eneilyn. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, koska tässä on ollut niin paljon kaikkea, että en ole jaksanut, ehtinyt, enkä viitsinyt seurata tarkkaan mitä syön.

Siis juu ene kyllä toi mukanaan pysyviä muutoksia ruokavalioon. Hesellä olen tainut käydä kerran ja kerran söin pitsan, tuosta alakerran kebap paikasta. Eikä ihan oikeesti ollut kovin hyvää. Olemme myös ruvenneet mieheni kanssa laittamaan ruokaa. Yleensä tehdään parin päivä sastsi kerrallaan. Niin ja kasviksia niitä on joka ruuassa reilusti mukana. Lihansyönti on tässä perheessä vähentenyt kyllä tosi radikaalisti. Perunaa ei paljonkaan syödä, mutta pastaa ja riisiä kyllä niistä aina täysjyväversiot. Löysin maailman parasta luomutäysjyväpastaa stockalta. On kyllä vähän kalliimpaa kuin perus makaronit, mutta on käsittämättömän hyvää. Outoa kyllä sitä tulee syötyä myös selkeesti vähemmän kuin tavallista pastaa.

Tänään ruokalistalla on aasialaishenkinen linssikasvispossupata riisin kera. Otin perusohjeen netistä ja vähän soveltin lisää. Tosi hyvää kyllä on. Niin ja painonvartijoiden keittokirja jonka sain on ollut todella kovassa käytössä. Siinä on paljon itämaisia ruokaohjeita kevennettyinä versioina. Olen varmaan kohta tehnyt koko kirjan läpi, eikä yhtään huonoa ohjetta ole vielä tullut.

Ruokavalio on myös tuonut merkittävän säästön ruokakuluissa, vaikka ei kyllä hirvittävästi hintoja tuijotella. Mutta kun ei osteta mitään valmista eikä oikeastaan puolivalmisteitakaa niin kyllähän se tuntuu. Kasvikset ovat varsinkin nyt kesällä mukavan edullisia. Kohta alkaa kyllä perunakausi kun tulee uusia perunoita, niitä tulee syötyä. Niin ja tuoreita mansikoita kyllä torilla kuulemma jo on, mutta ei vielä ole raaskinut ostaa.

Välillä tietysti turhautuu täysin, kun tuntuu, että ruuanlaittoon mene niin järjettömästi aikaa. Vaikka todellisuudessa eihän siihen edes mene, mutta jos ennen tuli tehtyä hyvin satunnaisesti ruokaa niin siihen nähdän kyllä.

Se on kyllä tunnustettava, että vähän on tullut tässä mässäiltyä. Mutta kuten aina siihen on hyvä syy (lue tekosyy) kärsin kolme viikkoa järjettömästä päänsärystä niin sen verukkeella on tullut jätskiä syötyä ja muutakin pullaa. Tänään on sitten tälläinen ruotuun palatuspäivä. Korkkasin fillarikauden ja yllätyin positiivisesti, että pyöräily sujuikin aika kivuttomasti. Oli jopa lähes mukavaa. Tosin kun pääsee perille niin pitää vartti seistä puskassa pyyhkimässä hikeä, pieni miinuspuoli. Mutta todella hyvä syy ( lue taas tekosyy) mennä ostamaan t-paitoja lisää, koska nyt joutuu usein vaihtamaan paitaa kun hikoilee kuin sieni. Selittäkää tämä sitten vielä kirstunvartijallekkin on aika tiukka tyyppi nimittäin.

Mutta tälläistä nyt varmasti tulee taas päiviteltyä useammin, kun kerran alkuun pääsi.

Pusuja!

 Kidutusta on tosiaan enää kaksi päivää jäljellä. Käytännössä siis huominen sunnuntai ja maanantaista kai osa? Eli siis oikeesti vain yksi päivä. Minullahan tunnetusti menee nuo päivät aika sekaisin. Tuskin sitä vielä ensi viikolla pääsee ihan täysin normaalisti syömään siis dieetti normaalisti. Ei varmasti kannata mitään kovin voimakkaita ruokia syödä, kuten ruisleipää tai no ehkä sitä aika pian kuitenkin. Halajan sitä kuin hullu puuroa!

 Varmaan moni on huomannut, että Läskiseurannassa on päivämäärät vinksallaan. En oikeasti enää itsekkään tiedä, että miten ne päivä menee. Kokonaispudotuksen mielestäni päivitin viime viikon sunnuntaina tai sitten en. Olen tosi pihalla näköjään. Voisiko tästä laittaa syyn mieheni niskaan? Siinä mielessä, että olen mennyt sekaisin siksi, että en ole päässyt joka päivä kirjoittamaan blogia, koska ei ole sitä prkl virusturvaa.  No huono vitsi, enköhän ihan itse vastaa noiden päivämäärien sekasotkusta. Älkää siis katsoko niitä. Täytyy selvitellä kalenterista, että miten homma oikeasti menee. Pääasia on että paino tippuu.

Tänään meni överiksi syöminen. Söin aamupalaksi mansikoita ja sitten myöhemmin yhden banaanin. Sitten iski, perus tunnusmerkit, kylmä hiki, käsien vapina ja huono olo. Eli oli verensokerit liian alhaalla. Syy miksen syönyt nutrifasteja oli se, että suklaamaku oli loppu. Enkä vaan pystynyt aamulla syömään mitään kanakeittoa. Äiti sitten onneksi pelasti päivän ja kustansi suklaapaketin. Tuntuu aina kerta ostoksena isolta yksi paketti maksaa 24euroa ja siinä on 12 pussia. Eli käytännössä tuollainen suklaapaketti riittää noin neljäksi päiväksi, koska syön yleensä vain yhden keittopussin ja loput kolme menee sitten suklaalla. Vaikka on se aika kaukana oikeasta suklaasta jos oikein laittaa mielikuvituksen liikkeelle voi kokea häivähdyksen suklaasta.

Niin ja ehkä olen myös hiukan friikahtanut, pelkään koko ajan, että syön liikaa. Vaikka oikeasti taidan syödä liian vähän. No onneksi tämä kidutus kestää enää maanantaiseen. Kidutuksella tarkoitan sitä että pohdin koko ajan kaloreita. Totta kai niitä pitää jatkossakin laskea, mutta ainakin viimeksi sain tosi selkeät ohjeet ravitsemustädiltä. Niin olen siis käynyt siellä aikaisemminkin. Taisi olla viime kesänä, silloin kyllä hylkäsin dieetin ehkä noin viikossa. Psyykkinen vointini oli silloin kyllä aika toista luokkaa. En olisi mitenkään jaksanut keskittää ajatuksiani siihen mitä syön.

Täytyy kyllä tunnustaa, että pelottaa tuo maanantai aika paljon. Jännittää, että miten sitten jaksan miettiä kaikkia annoskokoja ja raaka-aineita, koska onhan siinä selvästi enemmän pohtimista kuin enessä. Enehän on hirmu helppoa, syöt neljä pussia päivässä ja sillä selvä. Enen aikana myös nälän tunne hävisi tosi nopeasti. Sekin varmaan palaa, kun siirtyy oikeisiin ruokiin. No sitä on sitten vain opittava sietämään. Varmasti elimistö tottuu ajan myötä oikeisiin ruokiin. Tosin mahalaukkuni on varmasti pienentynyt tosi paljon enen aikana. Tyksin ravitsemusterapeutti sanoi, että mahalaukku venyy helposti kahden litran kokoiseksi. Sellainen vetää jo aika paljon ruokaa. En mitenkään pidä mahdottomana, että oma mahalaukkuni ei olisi ollut tuota suuruusluokkaa. Lihavuusleikkaus on tuossakin suhteessa hurja, yleensä mahalaukku pienennetään niin, että tilaa jää noin 0,5-1 dl.

Olen miettinyt painonvartijoihinkin menoa, mutta ei se oikein taida olla minun juttuni. Sain kyllä kaksi loistavaa painonvartijoiden keittokirjaa. Ohjeet on helppoja, klassisia ruokia on vain kevennetty. Mutta en oikein lämpene sille pistelasku hommalle. Tiedän vaan omasta lähipiiristäni yhden jojolaihduttajan joka on aina laihduttanut pisteillä. Se vahvistaa ajatustani siitä, että pisteiden laskeminen ei auta ihmistä sisäistämään oikeita annoskokoja tai ruokien terveellisyyttä. Eikä niitä pisteitä voi koko elämää laskea. Tuntuu minusta aika vaikealta tavalta tehdä pysyvä elämäntapa muutos. Voihan sitä tietysti ostaa kaupasta painonvartijoiden tuotteita missä on pojot kannessa. Ovat vaan aika kalliita verrattuina perustuotteisiin. Ajattelen, että painonvartijoiden systeemissä on tavallaan kaksinkertainen työ tehdä lopullinen elämäntapa muutos. Ensiksi opettelet laskemaan pisteitä. Sen jälkeen pitää opetella syömään oikein ilman pisteitä. Miksi ei siis opettelisi heti syömään oikein ilman välissä tapahtuvaa ”piste aikaa”? 

Tietenkään kaikilla ei varmasti ole mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutin neuvontaan. Varsikin pienemmissä kunnissa sellaista ei välttämättä edes ole. Toisaalta uskon, että ihmiset eivät edes tiedä tällaisesta mahdollisuudesta, koska eipä siitä liiaksi mainosteta. Ravitsemusterapeutille pääsyyn on myös varmasti omat kriteerinsä. Ainakin täällä Turussa tuntuu olevan sellainen kriteeri, että pitäisi olla diabeetikko. En tiedä miten minä sitten olen onnistunut sinne soluttautumaan. Ehkä hoitoalan koulutuksestani ja työkokemuksestani on tässä kohtaa hyötyä. Osaan vaatia palveluita ja myös omaiseni ovat aika aktiivisia minun hoitoni suhteen. On se sitten psyykkistä tai somaattista hoitoa.

Pitää varmaan järjestää elintarvikelakko loppumaan maanantaiksi, koska minä halun leipää. Mitä nyt olen kuullut, niin kaupan leipähyllyt ovat jo aika tyhjiä. Ihmiset on tietenkin sortuneet hamstraukseen. Niin juu voihan sitä tietty leipoa leipää ihan itsekin tai vaikka sämpylöitä ja äidin pakastimesta löytyy varmasti ruisleipää. On se kumma miten ihmiset sekoavat, kun tulee joku lakko mikä vaikuttaa ruuan saantiin. Ihmiset ovat entisajoista muuttuneet selvästi uusavuttomammiksi. Jos kaikkea ei saa kaupasta valmiina niin se on katastrofi. Harvalla tietenkään on mahdollisuutta omavaraisuuteen. Isäni vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja elivät hyvinkin omavaraisesti. Omasta pellosta tuli jauhot ja perunaakin oli sekä muita juureksia. Porstuassa oli talvisin kuulemma puolikas sika, mistä sitten käytiin tarpeen mukaan leikkaamassa pala. Aika hurjalta tuo tuntuisi nyt. Mitäköhän taloyhtiö sanoisi jos ilmoittaisi, että parvekkeellani on puolikas sika. Taitaisi olla jonkinlainen terveysriski ainakin naapureiden mielestä.

Kyllä nykyiset megasuuret automarketit kuitenkin inhottavat, mutta valitettavasti, rahaa puhuu usein kylmää kieltään, ruoka on niissä halvempaa. Teimme kyllä kerran vertailua citymarketin ja stockan ruokaosaston välillä. Katsoimme nimenomaan sellaisia perustuotteita mitä ostamme usein, kuten jogurtit, riisi, vihannekset, juusto ja leikkeleet. Niin osa oli jopa stocmannilla halvempaa. Tulos kyllä yllätti kovasti. Olen kyllä ajatellut, että tänä kesänä haen vihannekset ja juurekset torilta. Meiltä kävelee torille kymmenessä minuutissa. Ajattelin myös käyttää kauppahallin palveluita. On hauska ostaa pieniltä tuottajilta elintarvikkeita. Esimerkiksi kauppahallissa toimii eräs pieni leipomo, josta saa maailman parasta ruisleipää ja ihan kohtuullisella hinnallakin. Haaveena olisi myös suosia luomua ja lähiruokaa. Osa ostamistamme ruuista on jo luomua kuten maito. Joka muuten maistuu tosi paljon paremmalta kuin perusmaito. Haluaisin myös ostaa luomulihaa, mutta sitä on valitettavan harvoin tarjoilla ja hinta on yleensä järisyttävän korkea.

Pakkasin eilen kaikki liian suureksi jäänet housuni varastoitavaksi yhteensä kuudet housut. Olihan se kyllä aika hyvä fiilis. Äiti kyllä kysyi, että mihin minä niitä oikein säästän. Olen kuitenkin sen verran skeptinen luonteeltani, että säästän niitä siihen jos paisun takaisin. Tietenkin uskon, että en paisu, mutta takaraivossa ikävästi kuitenkin kolkuttaa sellainenkin mahdollisuus.

Jepulis nyt pitää mennä syömään, että ei jää kalorit vajaaksi tänään.

Pusuja kaikille!

Eipä tässä ole päässyt päivittelemään blogia, koska on edelleen tuo virusturva vähän heikossa kunnossa. Tästä huutia miehelle, no täytyy pyytää joku muu tekemään se, koska muuten se on kunnossa ehkä jouluna. Viimeistä viikkoa viedään eneilyssä, olen jo lisännyt ruokavalioon marjoja ja hedelmiä. Eli hiilareita tulee aika runsaasti. Kyllä jännittää, että lähteekö paino nousuun. Vielä ei ainakaan ole sen suuntaista tapahtunut.

Olo on todella paljon kevyempi, tänään jouduin laittamaan kihla- ja vihki sormuksen varikolle. Alkoivat olla sen verran löysät. Pelkään ,että tipahtavat vielä jonnekkin. Outo olo on kyllä kun on niitä pitänyt monta vuotta jatkuvasti. No toisaalta se on ihan positiivinen outo olo. Vaatteetkin pienentyneet mukavasti, sain vihdoin myös sopivat farkut. Ensiksi tilasin liian pienet, sitten otin yhden koon isomman, jotka olivat liian suuret. Lopulta siinä kävi niin, että tilasin numeroa pienemmät, kuin ne mitkä tilasin ensimmäisenä. Aika sekava juttu, tuntuu olevan farkuissa koot tosi paljon mallista kiinni. Pääasia on kuitenkin se, että nyt on sopivat housut, ei tarvitse kulkea verkkareissa. Siis ei verkkareissa mitään vikaa ole, mutta ei ne ihan joka paikkaan sovi. Koska myös kehittelen päässäni kaikenlaisia outoja ajatuksia. Niin mieleeni tuli, että ihmiset katsovat, että onpa läski nainen. Vielä verkkarit jalassa ei taida muunlaisia housuja saada. No kuten sanoin, niin tämä on omituisen mieleni tuotetta. Eihän sitä oikeasti voi tietää mitä ihmiset ajatteleva. Minulla on vain ollut aina tapana laittaa muiden ihmisten päähän omia ajatuksiani.

Kaipaan niin paljon oikeaa ruokaa, että millään kestäisi odottaa maanantaihin jolloin on ravitsemusterapeutti. Voi kun saisi leipää ajatelkaa, en ole kahteen kuukauteen syönyt leipää.  Tai oikeastaan mitään muutakaan ”oikeata” ruokaa. Pakko sanoa, että olen helvetin sinnikäs. Olen ehkä kerrankin elämässäni ylpeä itsestäni. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei tämä homma tähän pääty. Nythän oikeastaan alkaa vaikein osuus. Sitä paitsi talomme alakerrassa on kepab ravintoa, ei kovin hyvä juttu ajatellen laihduttamista. Pitäisiköhän käydä sanomassa, että minulle ei saa missään nimessä myydä mitään. Vaikka kuinka ulvoisin ja vinkuisin. Ei tosin varmasti menisi läpi, koska sehän tietäisi niille tappiota. Varsinkin kun ajatellaan sitä, kuinka paljon aikaisemmin tuli kannettua sinne rahaa. Luulevat varmaan, että menettäisivät hyvät asiakkaat. Eivät vielä tiedä, että ovat jo menettäneet. Kaipa sieltä voi joskus jonkun pitsan hakea. Eihän tässä mitään totaalikieltäytyjiä olla.

Vaikeinta on varmasti pitää suklaan syönti kohtuudessa. Stockan hulluilla päivillä oli taas myynnissä, Belgialaisia suklaakonvehteja kohtuulliseen hintaan. Jos jotain rakastan niin niitä. En todellakaan ostanut niitä, koska en mitenkään olisi pystynyt syömään niitä maltillisesti. Hups vaan ja olisi koko rasia hävinnyt. Hyvä puoli tässä dieetissä on tällä hetkellä se, että ei paljon kauppojen elintarvikelakko haittaa. Tosin kaipa sitä miehet ja koiratkin tarvitsevat jotain syötävää.

Sorruin tänään taas fatzeriina suklaapatukkaan, siinä on  yli kaksisataa kaloria, no oli sitten pakko jättää muu ruoka vähän vähemmällä. Muuten olisi mennyt kalorit yli sallitun. Tiedetään ei kovin järkevää. Eihän tässä kuitenkaan ole pelkistä kaloreista kyse, vaan myös ruuan ravintosisältö on huomioitava.

Tälläistä tänään, neljä päivää on vielä selvittävä. Tuntuu vuodelta, yksin en uskalla kovin paljon ruveta ruokavalio muuttamaan.

Pusuja!

 Tänään se pitkään tavoiteltu asia tapahtui. Saavutin sen painon, minkä olin dieetin aloituksessa laittanut tavoitteeksi. Olen todellakin hurjan ylpeä itsestäni. Tässä samalla mietin jo, että millä sitä palkitsisi itsensä. Uskon, että nyt on täysin perusteltua saada palkinto. Ehkä jaksan raahautua stockan hulluille päiville. Se ei siis ole mikään palkinto enemmänkin rangaistus. Mutta ajattelin, että sieltä voisi kodinosastolta löytää jotain kivaa. Kuten uudet hienot pussilakanat, niin minulla on aina ollut todellinen pussilakana mania. Katson, että en voi koskaan omistaa niität tarpeeksi. Myös värilliset aluslakanat ovat kovassa huudossa, koska lapsuudenkodissani ei koskaan ollut muita kuin valkoisia aluslakanoita, niin nyt sitten hamstraan senkin edestä värillisiä. Muistan kyllä kuinka katkera olin pienenä kavereilleni, kun heillä oli ihania pastellisävyisiä lakanoita. (tällä hetkellä tosin vihaan pastellisävyjä)

Olen ruvennut kovasti jännittämään normaaliini ruokavalioon siirtymistä. On ihanaa saada syödä taas oikeita ruokia, mutta jännittää, että nouseeko paino aluksi. Realististahan on, että paino muutaman kilon menee plussalle. Mielestäni ei kuitenkaan saisi mennä yhtään. Pitänee suggestoida itseään, että ei se maailmanloppu ole. No olen tunnetusti huono sietämään pettymyksiä. Kyllä tässä on matkan varrella mennyt pari päivää ihan vituiksi, kun on paino näyttänytkin plussaa. Taas tulee noita voimasanoja, mutta ne kuvaavat parhaiten sitä olotilaa. Tässähän on myös kirjoittajan vapaus, jos minua huvittaa kiroilla, niin senhän teen. Äiti kyllä varmasti soittaa ja sanoo, että kyllä sinulla oli taas niitä v-alkuisia sanoja siellä, mutta sellaisia äidit taitavat vähän kaikki olla.

Niin tänään on sitten se superjännittävä päivä, kun sisko saapuu tänne Turkuun. Kyllä jännittää siskon reaktio. Olen jo etukäteen suunnitellut, että mitä laitan päälle. Kaikki mustaa, mustahan hoikistaa tunnetusti, eikä mitään lökäpöksyjä. Niin ja tietysti control-alkkarit, että mahamakkarat pysyy kurissa. Tässähän mennään kohta petoksen puolelle, ainakin itsepetoksen.

Jos tiputus määräni laskettaisiin voipaketeissa, niin se olisi 36 voipakettia. Ajatelkaa, jos laittaisitte sellaisen voipaketti määrän pöydälle pinoon. Siitähän tulisi aikamoinen pino. En kuitenkaan oikeastaan hahmota, että mistä onko vartaloni oikeasti pienentynyt niin paljon. Tietenkin se on jakautunut koko vartalon alueella, niin eihän se niin konkreettinen muutos ole. Takapuolessa ja reisissä rasva tuntuu olevan kuin liimattu, ainakin mittanauhalla mitattuna, ei sieltä ole kovin paljon ole häipynyt. Tietty juu housut ovat  jääneet isoiksi, sehän on todella hyvä mittari. No koska, olen minä tarvitsisin kuitenkin konkreettista todistetta.

Mutta nyt potkimaan tuohon mieheen liikettä, pitää päästä palkitsemaan itseäni!

 No niin vihdoinkin pääsin päivittämään blogia. Oma kone on edelleenkin vailla virusturvaa, koska tuo mies ei ole saanut tai ehtinyt päivittämään sitä. No annetaan armon käydä oikeudessa, on sentään rankka työviikko ollut. No jos miehellä on ollut rankka työviikko niin minulla, on ollut rankka laihdutusviikko. Ruokaa on tehnyt enemmän mieli kuin ikinä. Ehkä se tulee siitä, kun tietää, että on enää yksi viikko edessä.

Sopivia housuja en ole edelleenkään saanut. Ensimmäiset jotka tilasin ellokselta, olivat liian pienet. No sitten tilasin isommat. Yllätys, Yllätys ne olivat liian suuret. Nyt odottelen kolmansia housuja, jotka ovat numero pienemmät mitä ensimmäiset housut olivat, jotka olivat liian pienet. Eikö ole selkeä kuvio? Housujen koko on näköjään niin kiinni mallista. Vähän kyllä jännittää ovatko nämä kolmannet siis tulossa olevat housut sitten kuitenkin liian pienet.

No nyt mietitte miksi ihmeessä en mene kauppaan ostamaan  housuja. Ei kiitos, inhoan kaupan ahtaita sovituskoppeja. On paljon helpompaa tilailla netistä ja toiseksi housut toimitetaan Siwaan, joka on minuutin kävelymatkan päästä meiltä. Käytän myös maksutapana laskua, jolloin en joudu laittamaan rahaa kiinni housuihin, ennen kuin löydän ne jotka todella aion pitää. Luulen kyllä, että Siwan myyjät alkavat kohta pitää minua jonkinlaisena ostoholistina, kun kuljetan edestakaisin elloksen ja halenssin paketteja. Elloksella on vielä näppärä exprestoimitus  jolloin housut tulevat parissa päivässä hintaan se tekee vain 1,50 lisää. No niin nyt tämä alkaa kuulostamaan Elloksen mainokselta. Pitäisikö pyytää Ellokselta rahaa, kun lobbaan netissä niiden puolesta. Ilmaiset vaatteet vuodeksi tms. Kaikki muotibloggaajat kuulemma saavatkin ilmaisia vaatteita, mutta siinä menee samalla vapaa riippumattomuus kirjoittaa mistä vain.

Tällä viikolla tapahtui myös ensimmäinen kunnon sortuminen. Oli äärettömän paha päivä siis henkisesti. Sitten ajattelin, että perkele, nyt menen ostamaan suklaapatukan. Ei muuta kuin siwaan, täytyy myöntää, että vertailin kauan eri suklaapatukkojen kalorimääriä. Lopulta ostin Fazeriina patukan. Se oli taivaallisen hyvää. Oikeastaan ahmaisin sen himosta sokeana hetkessä. En oikeastaan ole kovin pettynyt siihen, että sorruin. Eniten harmittaa, se että palasin takaisin peruskäytäntöön eli tunnesyömiseen. Jos on paha olo saa syödä jos on hyvä olo saa syödä. Tunnesyöminen on varmasti asia minkä kanssa tulen taistelemaan jatkossakin.

Olen myös lisännyt ruokavalioon hiukan marjoja ja kasviksia, että elimistö alkaisi vähän jo tottua siihen, että tulevaisuudessa syödään oikeaa ruokaa, eikä nutrifast litkuja. Tänään söin ¼ osa litran mansikoita, laiton hiukan makeutusainetta päälle ja avot! Kyllä maistuivat hyvälle, aivan kun karkkia olisi syönyt. Marjoissa on tietenkin aika paljon hiilareita, sen takia niitä ei voi kovin paljon nyt syödä. Koska eneilyhän on proteiinipainotteista kuitenkin. Mutta sitten kun lopettaa tämän eneilyn, uskoisin että marjoja voi syödä aika vapaasti.

Uskaltauduin tänään myös Stockan hulluille päiville, lähinnä kyllä ruokaosastolle. Löysinkin aika hyviä juttuja tulevaisuutta ajatellen, kuten täysjyvä luomupastaa, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Oliiviöljy ja balsamico tulevat tulevaisuudessa korvaamaan salaatinkastikkeen. Uskoisin, että on ihan terveellinen, kunhan sitä öljyä ei nyt tuhottomasti käytä. Lisäksi ostin purkin pestoa, joka ei nyt ehkä ole terveellisimmästä päästä, mutta on vaan niin hyvää. Niin ja pinjansiemeniä myös, niistä saa hyviä rasvoja ja ovat kiva lisä vaikka salaattiin tai keittoon. Miehelle ostinkin sitten grillimakkaraa, perunasalaattia ja olutta. Juu en yritä tapaa miestäni syöttämällä epäterveellistä ruokaa, vaikka tuo vähän siltä näyttääkin. No kuten olen sanonut, kaikkea saa nauttia mutta kohtuudella. Se mikä sitten on, kohtuullinen määrä olutta mieheni mielestä onkin sitten aivan eri asia.

Hieno asia on se, että olen jo lähes päässyt tavoitepainooni, siis siihen realistiseen. Siihen epärealistiseen on aika paljon matkaa vielä…  Huominen on jännittävä päivä, kun siskoni tulee kylään. Se on jännittävää koska sisko on nähnyt minut viimeksi silloin kun en vielä ollut aloittanut laihduttamaan. Millainen reaktio on odotettavissa, kovaa päivittelyjä ja kehua kylläpä olet laihtunut paljon vai no eipä susta mitään huomaa. Toivon tietenkin ensimmäistä, no huomenna se nähdään.

Jepulis siinäpä se sitten, huomenna kerron sitten siskon reaktion. Kuulemisiin!

Nyt on mennyt tasan kuusi viikkoa täynnä eneilyä ja arvatkaan vaan olenko kypsä. Kyllä, voisin antaa asuntomme siitä hyvästä, että saisin palan ruisleipää. No se kuitenkin estää lopettamasta tähän, että ravitsemusterapeutti on vasta kahden viikon päästä. Haluan kuitenkin pelata varman päälle, kun siirryn normaalin ruokaan. Ettei tiputetut kilot tule heti takaisin, se vasta olisi masentavaa. Kahden viikon päästähän se todellinen työ vasta alkaa. Mutta olen kuitenkin positiivisin mielin sen suhteen, motivaatio on suuri, kun on saanut hyvän lähtölaukauksen.

On ollut kyllä mahtavaa, miten ihmiset ovat kannustaneet koko ajan. Siitä on ollut paljon apua. Näin viime yönä kyllä unta, että söin erilaisia ruokia, hampurilaista ainakin muistan syöneeni. Hampurilaiset eivät kuulu tulevaisuuden ruokavalioon, siis usein nautittuna. Kaikkea kohtuudella on hyvä sääntö. Nutrifastit ovat kyllä alkaneet sen verran ällöttää, että taidan syödä seuraavat kaksi viikkoa ainoastaan suklaanmakuista. Nutrilettiakin tuossa olisi, mutta kuten aikaisemmin sanoin ne ovat vielä pahempia.

Paino tippui kuitenkin ihan kivasti tällä viikolla. Tänä aamuna oli aika paljon humahtanut. Niin kokonaistiputus on sitten oikein hyvä. En tiedä oliko asialla merkitystä, että nukuin viime yönä pitkästä aikaa tosi hyvin. Meni ehkä vähän överiksikin, koska heräsin tänään kello yksi iltapäivällä. Arvatkaa vaan, että nukuttaako tänä iltana ja huomenna on herätys kello seitsämän. Aamu alkaa iloisesti koiralenkillä. Hassua, että jumaloin koiriamme kyllä mitä eniten, mutta lenkit eivät koskaan oikein ole kuuluneet suosikki harrastuksiini. Nyt tietenkin eneilyn aikana, ei energiaa tunnut kovin paljon olevankaan. Ihmeen pirteä sitä on ollut, se on pakko sanoa. Odotin jotain paljon kamalampaa. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille ylipainoisille eneilyä. Se tietenkin toimii vaan hyvänä starttina.

Nyt kun kevät on jo alkanut kunnolla ajattelin, että on aika kaivaa pyörä esiin. Se ehkä kuitenkin kaipaa hiukan kevätkunnostusta. Koska häpeäkseni se seisoi, koko talven ulkona. Tosin haaveilen uudesta pyörästä, koska olen saanut nyt omistamani pyörän 13-vuotiaana. Sitä on vain hieman tuunattu sen jälkeen. Se oli kova sana silloin, tunturi Madonna ja käyrät sarvet. Mikäköhän juttu niissä käyrissä sarvissa oikein mahtoi olla. En ole sitä käsittänyt tähän päivään mennessä. Omistan kyllä myös perinteisen mummopyörän, jossa on ihana jousitettu satula, kuin nojatuolissa istuisi, mutta vaihteettomana se ei ole kovin kätevä.

Hauskaa on huomata, miten osa vaatteista on käynyt isoksi. Pistin tänään päälleni paidan, jota en ole käyttänyt talven aikana ollenkaan. En aluksi huomannut mitään, mutta kaupassa ollessani huomasin, että se toi aika anteliaasti tissivaon esiin. Olisikohan siinä ollut syy muutaman miehen tuijotukseen, tiedä sitä sitten.

Huomenna on psykiatrianpolilla lääkäri. Ajattelin pyytää, että lääkäri ottaisi peruslabroja, rasvat, sokeri, natrium ja kalium olisi ainakin kiva tietää. Sokeri ja rasva-arvot ovat olleet ihan ok. tasoa, mutta olisi kiva tietää ovatko tippuneet painonpudotuksen johdosta. Tietenkin enedieetti saattaa vaikuttaa. Ainakin kolesteroli on kuulemma riippuvainen ainakin jonkin verran siitä, että mitä on viime päivien aikana syönyt. Niin ja jotain hiukan pidempikestoista unilääkettä täytyy pyytää, mieluummin unilääke kuin jatkuva valvominen. Eipä se kovin haitallista ole jos sitä muutaman viikon joutuu syömään. Nythän minulla menee jo melatomiini, mikä ennen eneä toimikin tosi hyvin, mutta nyt sitten ei ole riittänyt. Kuulun niihin ihmisiin, mille ei kahdeksan tunnin yöuni riitä, tarvitsen vähintään kymmenen tuntia tai muuten olen päivällä täysin zombi.

Luin muuten jostain tapauksesta, jossa nainen oli lihottanut itseään, päästäkseen lihavuusleikkaukseen aika friikkiä. Naista ei kuitenkaan ollut leikattu, mikä osoittaa, että suomalainen terveydenhuolto järjestelmä toimii ainakin jotenkin. Vaikka täälläkin on suuriakin vaihteluja kaupunkien välillä, ainakin mielenterveyspalveluissa.

Olenko jo hehkuttanut mihin rakas mieheni on luvannut viedä minut, kun saan syödä normaalisti. No michelintäden omaavaan ravintolaan. On todella jännä tietää onko ruoka siellä epätavallisen hyvää. Ainakin annoskoot ovat varmasti sopivia minulle, koska tuon tason ravintoloiden annokset ovat yleensä aika pieniä. Jännää on myös nähdä kuinka paljon esteettisyyteen on panostettu tarjoiluissa. Sinne pitää, ehkä hiukan pukeutua, kuluneen farkut eivät taida olla ihan korrekti asu. Ainakaan jos menee ilta-aikaan syömään. No kokemus on varmasti jokaisessa suhteessa ainutlaatuinen, koska taloutemme menisi kyllä konkurssiin jos kävisimme useinkin syömässä sen hintatason ravintoloissa. Odotukset on kyllä aika korkealla. Niin ja se on jännittävää, millainen on alkoholittomien viinien tarjonta. Ystäväni kertoi, että ainakin joissain ravintoloissa tehdään niin, että viini kuumennetaan jolloin alkoholi haihtuu pois. Sen tiedän, että Alkosta saatava perus alkoholiton punaviini on kyllä aika karmaisevaa juotavaa.

Aihealueesta poiketen on pakko kirjoittaa tästä. Jos olette Helsingin sanomien tilaaja, niin luitteko kuukausiliitteestä pornoa käsittelevän jutun, oikein mielenkiintoinen artikkeli. Osuvaa tai tarkoituksen mukaista, että samassa lehdessä oli instrumentariumin mainos, jota en ihan heti arvannut aurinkolasimainokseksi, koska kuvassa oleva nainen oli puettu korsettiin josta rinnat näyttivät suorastaan pulpahtavan ulos. Ilmeisesti naisen tisseillä voi mainostaa mitä vain.

Painonpudotus lukemat löytyvät perinteisesti vasemmalta eli siis oikealta ”läskiseuranta” otsikon alta.

Mukavaa ensi viikkoa kaikille!

Taas tuli viikonloppu ja kohta se on jo mennytkin. Positiivinen ajattelu vain jatkuu. Tai ei viikonloppu sikäli mitään ihmeellistä minulle merkitse, kun kerran olen sairaslomalla. Tietenkin se tarkoittaa sitä, että miehellä on vapaata jos on. Tekisi kyllä nyt mieli moralisoida suomalaisten alkoholin käyttö tapoja. No en itsekkään ole puhdas pulmunen, onhan sitä alkoholia tullut käytettyä aikoinaan. Nyt olen kyllä ollut yli vuoden ilman alkoholia, täysin nollatoleranssilla. Päätöksen aiheutti nykynen lääkitys. Nyt tuskin käyttäisin alkoholia, vaikka lääkitys sen sallisi. Alkoholissa on järkyttävän paljon turhaa energiaa. Taitaa olla suomalaisen miehen perusvartalo sellainen jossa on valtava vatsa nk. kaljamaha. Ajatelkaa jos alkoholi kiellettäisiin kokonaan. Parinisikohan suomalaisten terveys. Tosin siitä luultavasti seuraisi hurjat määrät pimeitä pulloja ja kotipolttoa. Valtiohan verottaa alkoholia aika rankanpuoleisesti. Mietin vaan, että mihinköhän nämä rahat menevät. Hoidetaanko niilla rahoilla alkoholin tuomia ongelmia ja koitetaan ennaltaehkäistä niitä. Vähän on sellainen kutina, että ei ihan taida niin olla.,

No nyt kuulin uutisissa, että makeisia aletaan verottaa voimakkaampin kuin ns. terveellistä ruokaa. Sinänsä ihan järkeenkäypää. Makeisethan ovat pahasta liian suurissa määrissä. Mutta on se jotenkin säälittävää, että valtion täytyy verotuksella valvoa, mitä ihmiset syövät tai juovat. Miksi ei panosteta ennaltaehkäisyyn. Kouluissa voitaisiin opettaa terveellisiä syömistapoja ja suosia kasvisruokia. Mikä ilmeisesti on mahdotonta ainakin viime aikojen kohusta päätelleen. Pitäisi keksiä uusi ja mielenkiintoinen tapa, opettaa terveellistä syömistä. Tuskin vanhat konstit perinteisinä lautasmalli ja ruokapyramidinkuvina oikein toimii. Terveellisen ruuan pitäisi päästä eroon siitä leimasta, että se on automaattisesti pahaa. Voihan esimerkiksi hampurilainen olla tosi terveellinen, kun sinne väliin vaan valitaan oikeat aineet. Varmasti koululaisille uppoisi hyvin tälläiset terveelliset hampurilaiset. Voitaisiin suosia täysjyvätuotteita kaikessa mahdollisessa ruuanlaitossa. Kalaakin voisi tarjota muutekin kuin ällöttävässä paneroituseiti muodossa. Eihän koulu voi tietenkään yksin ottaa vastuuta koululaisten ruokatottumuksista paljon on merkitystä sillä mitä kotona syödään.,

Oma ruokailu lähti aikoinaan pahasti käsistä, kun muutin omaan asuntoon. Ei jaksanut, ei ehkä myöskään osannut tehdä ruokaa. Niin pikaruoka osottautui helpoksi vaihtoehdoksi. Toisaalta siinä oli myös tietynlaista vapaudenhuumaa, koska meillä kotona ei koskaan suosittu pikaruokia. En edes muista olisinko käynyt vanhempieni kanssa hampurilaisella. Pitsalla käytiin joskus harvoin sunnuntaisian. On myös fakta, että terveellinen ruoka maksaa enemmän kuin epäterveellinen. Sekin varmasti vaikutti ruokatottumuuksiini, kun muutin omilleni., Miehen perheestä tuli vielä sellainen tapa, että illalla syödään yhdessä jotain esim. lämpiä voileipiä, lihapiirakoita tms. einesruokaa. Kotona olin tottunut syömään voileipää illalla. No voitte arvata, että kumpi tapa jäi päälle. Kyllähän ne lämpivät voileivät kuulostivat herkullisimmilta kuin perusleipä. En halua mitenkään syyttää mieheni perhettä jokainen tekee itse omat valintansa.

Myös ruokarytmi heitti aikamoisa häränpyllyä kun ei enää asunut kotona. Kotona meille oli joka päivä kello 16.15 ruoka ja sillon oli oltava paikalla ja piste. No nykyään on sitten tullu syötyä vähän miten sattuu. No nyt enen aikana olen pitkästä aikaa koittanut pyrkiä säännölliseen ruokarytmiin. Ruuanlaitto taidotkin on ehtineet kehitty yhdeksässä vuodessa aika paljon. Tietenkin masennuksessani on ollut pitkiä aikoja, että en ole jaksanut laittaa ruokaa tai ei vaan ole kiinnostanut.Eikä ole ollut voimia pakottaa itseään siihen. Kauhuksenne paljastan vielä, että talomme kivijalassa on kepabravintola. Arvaatkaa vaan kuinka monta kertaa sieltä on tullut haettua ruokaa. Annokset ovat vielä aivan valtavan kokoisia. Kyllähän siinä mahalaukku venyy ja paino nousee kuin pikajuna. Sitten pistetään vielä liikunta minimiin. Niin siinähän se sitten on.,

Muutenkin ruoka on muuttanut paljon muotoaan, siitä mitä se oli joskus. Nykyään vihannekset tulevat ties mistä ja lihaa saatetaan hankka brasiliasta asti. Monet ruuat sisältävät myös säilöntäaineita ja keinotekoisia makeutusaineita ja lukemattoman listan E- alkuisia koodeja. Ennen ruoka oli puhdasta lähiruokaa. Ruoka tuli omasta pellosta ja karjasta. Ei käytetty keinotekoisia lannotteita tai muutakaan. No jos nyt haluat ostaa nk. kutsutta lähiruokaa saattaa se kaatua huomattavasti kallimpaan hintaan ja huonoon saatavuuteen. Nykyään kyllä kaupat myyvät kiitettävästi luomuruokia, mutta niissä on taas sama ongelma hinta on huomattavasti kalliimpi kuin tehotuotanto ruuassa. Esimerkiksi tavallinen maito maksaa litralta noin 60 senttiä luomumaito taas maksaa yli euron. On  hienoa, että tehdään makeisvero, mutta samalla voitaisiin terveellisen ruuan arvonlisäveron määrää laskea tuntavasti. Varmasti tämä saattaisi motivoida ihmisiä syömään terveellisemmin.,

Lihavia kohtaan olevia asenteita pitäisi muuttaa. Ainakin itse olen kokenut lääkärissä nk. kutsuttua lihavuusrasismia kaikki ongelmani on laitettu painoni piikkiin. Ei se kannusta laihduttamaan jos lääkäri aloittaa sillä, että kun sinulla on tuota ylipainoa niin tämä ja tämä saattaa johtua siitä. Sen jälkeen lääkäri luettelee lihavuuden aiheuttamia riskitekijöitä. Kyllä lähden vastaanotolta paniikissa ja odotan, että kuolen nurkan takana sydänifarktiin. Mutta missä ne keinot pitä lääkäri antoi painonhallintaa? Asiahan pitäisi mennä siinä järjestyksessä, että ensin määritellään ongelma. Sen jälkeen asetetaan tavoite. Sitten mietitään keinoja millä tavoitteeseen voi päästä ja lopuksi arvioidaan tulosta. Tarvitaan myös paljon ulkopuolista tsemppaamista matkan varralle. Totuus on se ,että lääkäri kyllä huomauttaa ylipainosta, mutta ei anna minkäänlaisia keinoja sen hoitoon.

Voidaan ajatella, että ylipaino on sairaus siinä missä muutkin. No miettikää tilannetta, että menette lääkäriin kurkkukivun takia. No lääkäri toteaa juu teillä on angiina ja lähettää kotiin. Ettekö raivostuisi, kun että saaneet lääkereseptiä, joka on juuri se keino päästa tavoitteeseen joka on angiinan parantuminen.,

No niin tälläisiä patoutumia tänään, kuulemisiin huomiseen. Muiskis!,

Luulin, että kun ihminen laihtuu. Niin on helppo löytää sopivia farkkuja, mutta tilanne taitaa ollakkin toisinpäin ainakin minun kohdallani. Tilaamani farkut olivat auttamatta liian pienet. Tai sitten olin vaan liian optimistinen koon suhteen. Enkä varmasti lähdä kaupan sovituskoppeihin hikoilemaan, niin kovasti en uusia farkkuja halaja. No päätin tehdä tuplavarmistuksen, eli tilasin kahdet farkut. Toiset ellokselta pienellä riskillä ovatko ollenkaan tyyliseni, mutta se nähdään sitten. Toiset tilasin Halenssilta, samaa kokoa mitä jo suureksi jääneet farkkuni ovat, mutta jos kattoo mittataulukkoa niin se koko on oikea. Koko tietty riippuu hirveesti mallista, mutta on tämä kyllä sellainen viidakko, että menee tässä pää sekaisin nuoremmallakin ihmisellä. No nyt olen yhteensä  siis tilannut kolmet housut (jos mukaan lasketaan ne jotka jo tuli) Niin pakko niistä jonkun on sopinut. Se on kätevää, kun kaikkialta saa tilattua laskulla, niin jos tulee palautus, niin jättää vaan laskun maksamatta. Niin poikkeuksetta tavara tulee ennen laskua. Mutta joo eikö kuitenkin kuulostaa aika monimutkaiselta koko homma.